SML

Syndicate content
Suomen Mehiläishoitajain Liitto
Uuendatud: 1 aasta 23 nädalat tagasi

Vastaa hunajan hintakyselyyn

18. august 2014 - 11:00

Hunajan myyntihinta kiinnostaa jokaista hunajantuottajaa. SML kartoittaa kyselyillä, mihin hintaan hunajaa myydää suoraan kuluttajille sekä kauppoihin. Samalla tiedustellaan mielipiteitä ja näkemyksiä hunajan hinnoitteluun.

Vastaa siis kyselyymme ja auta omalta osaltasi hunajan hinnoitteluun liittyvien aiheiden selvittämisessä. 

Kysely on auki 1. syyskuuta asti. Kyselyn tulokset julkisestetaan nettisivuillamme syyskuun alussa. Lisäksi niistä kerrotaan seuraavassa Mehiläinen-lehdessä.

Halutessasi voit tutustua viime satokauden hintakyselyiden tuloksiin.

 

Käypä hoito -suositus: lapsen yskään hunajaa

14. august 2014 - 11:00

Uuden lasten alahengitystieinfektioita käsittelevän Käypä hoito -suosituksen mukaan lasten  yskään kehotetaan käyttämään hunajaa.

Suosituksen mukaan akuuttiin hengitystieinfektioon liittyvä, alle kolme viikkoa kest yskä johtuu pienellä lapsella yleensä virusinfektiosta. Lasten yskänlääkkeiden käyttöä ei suositella, sillä ne eivät helpota oireita ja voivat aiheuttaa sivuvaikutuksia.

Käypä hoito -suositus toteaa:

Hunaja saattaa helpottaa oireita yli 1-vuotiaiden lasten akuutin öisen yskän lyhytaikaisessa hoidossa.

  • Tutkimuksissa on käytetty hunajaa muutama millilitra tai 10 grammaa noin 30 minuuttia ennen nukkumaanmenoa.

  • Hunajaa ei botulismiriskin vuoksi saa käyttää alle 1-vuotiaille.

Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Lastenlääkäriyhdistyksen ja Suomen Yleislääketieteen Yhdistyksen asettama työryhmä on laatinut lasten alahengitystieinfektioita koskevan Käypä hoito -suosituksen tuoreimman tutkimustiedon mukaisesti. Suosituksia laaditaan lääkäreille, terveydenhuollon ammattihenkilöstölle ja kansalaisille hoitopäätösten pohjaksi.

Tutkimuksia hunajan tehosta yskän hoidossa:

Cohen ym:
Effect of Honey on Nocturnal Cough and Sleep Quality: A Double-blind, Randomized, Placebo-Controlled Study. (2012)

Paul IM ym:
Effect of honey, dextromethorphan, and no treatment on nocturnal cough and sleep quality for coughing children and their parents. (2007)

 

 

Lämmin heinäkuu pelasti hunajasadon

13. august 2014 - 11:00

Hunajasato on tänä vuonna vähintään kohtuullinen, sillä lämmin heinäkuu sai mehiläiset keräämään ahkerasti mettä. Sadon määräksi arvioidaan hieman alle kaksi miljoonaa kiloa, kun keskivertosato on 1,8 miljoonaa kiloa.

Leuto talvi oli mehiläisille suotuisa, mutta kylmän alkukesän vaikutukset satoon huolestuttivat monia tarhaajia. Myös mehiläisten parveilu, joka osaltaan heikentää hunajasatoa, oli poikkeuksellisen runsasta.

Heinäkuun helteissä mehiläiset pääsivät ahkeroimaan. Paikkakunnilla, joilla satoi sopivasti vettä, oli kasveissa riittävästi mettä. Paikoitellen kuivuus kuitenkin heikensi esimerkiksi vadelmaa, joka on yleinen mehiläisten mesikasvi.

Erot hunajasadossa maakunnittain ja myös saman kunnan alueella voivat olla suuria. Keskisessä Suomessa sato on tänä vuonna yleisesti parempi kuin esimerkiksi Kaakkois-Suomessa. Keskimäärin yksi suomalainen mehiläispesä tuottaa 35–40 kiloa hunajaa.

Karhut vakava ongelma

Karhuvahingot ovat tänä kesänä haitanneet aiempaa useampia mehiläistarhoja. Karhut ovat tällä hetkellä suurin ja vakavin ongelma Suomen mehiläistarhaukselle. Vahinkokarhut aiheuttavat mehiläistarhaajille paljon lisäkustannuksia ja -työtä.

Viime vuosina kotimaisen hunajan sato on ollut niukka tai korkeintaan keskiverto. Vaikka mehiläistarhaus kiinnostaa yhä useampia, niin pesämäärät eivät ole vielä kasvaneet niin paljon, että se olisi vaikuttanut merkittävästi kokonaissatoon.

Mesikasvit vaikuttavat hunajan makuun

Hunajan rakenteeseen ja laatuun vaikuttavat monet tekijät. Erilaisista mesikasveista syntyy erituoksuisia ja -makuisia hunajia. Kaikki hunajat ovat heti linkoamisen jälkeen juoksevia, mutta osa kiteytyy luonnostaan nopeasti ja osa taas hitaasti. Hunajantuottaja voi vaikuttaa hunajan rakenteeseen myös hellävaraisilla käsittelyillä.

Juoksevan hunajan voi pakastaa, jolloin hunaja on juoksevaa myös sulattamisen jälkeen. Kiteytynyttä hunajaa voi myös varovasti lämmittää vesihauteessa, jolloin se muuttuu takaisin juoksevaksi.

Varroapunkkeja on tänä vuonna paljon: muista tehdä elokuun torjunnat

7. august 2014 - 11:00

Varroapunkeilla on ollut pitkä lisääntymiskausi. Siksi tänä vuonna on erityisen tärkeää aloittaa elokuun varroantorjunnan ajoissa muurahaishapolla tai tymolilla.

Hunajat on pyrittävä saamaan ajoissa linkoukseen, sillä elokuun torjunnat tehdään sadonkorjuun jälkeen. Hyvänä tavoitteena voi pitää elokuun 10. - 15. päivää.

Valinta muurahaishapon ja tymolin välillä riippuu tarhaajan mieltymyksistä, mutta on suositeltavaa vuorotella aineita. Näin maksimoidaan aineiden hyödyt ja minimoidaan jäämät.

Varroantorjuntaan kuuluu myös pesien punkkimäärän seuranta. Jos et seuraa punkkien määrää verkkopohjan avulla, niin tee elokuun torjunnat automaattisesti.

Elokuun torjunnat tappavat keskimäärin 80 prosenttia punkeista. Se helpottaa huomattavasti talvimehiläisten selviämistä. Elokuun torjunnan lisäksi tehdään loppusyksystä tai alkutalvesta oksaalihappotiputus tai -kaasutus.

Lue perusohjeet elokuun varroantorjuntaan Mehiläinen-lehden 4/2014 sivuilta 116 - 117. Kyseisen tekstin löydät myös nettisivuiltamme eli Ajankohtaista mehiläishoidosta -artikkelista (PDF).

 

Ampiaisista on riesaa loppukesällä – opettele erottamaan mehiläisestä

4. august 2014 - 11:00

Ampiaiset voivat nyt hakeutua grillatun makkaran kimppuun tai pyöriä mehu- tai olutlasin ympärillä. Kesän aikana pesät ovat kasvaneet, ja elokuussa on paljon väkeä etsimässä ruokaa. Alkusyksystä työläisampiaisista tulee vielä kodittomia ja nälkäisiä.

Ampiainen ja mehiläinen menevät monilla sekaisin: ne ovat suunnilleen samankokoisia, lentäviä ja usein raidallisia ötököitä. Oikea tunnistaminen olisi kuitenkin tärkeää esimerkiksi silloin, jos pörriäisistä halutaan eroon.  

Erota ampiainen mehiläisestä

Ampiainen on hoikka ja karvaton, mehiläisessä taas on hieman karvaa. Ampiaisella on selkeä kelta-musta raidoitus. Ampiaiset rakentavat pallomaisia, usein harmaita pesiä, mutta mehiläiset eivät sellaisia tee.  Mehiläisiä ei myöskään yleensä kiinnosta esimerkiksi ihmisten ruokalautaset.

Mehiläinen ei ole innokas pistämään ihmistä, ja se kuolee itse pistämisen jälkeen. Ampiainen voi pistää useita kertoja.

Ampiaispesiin havahdutaan usein loppukesästä, kun pesän pörrääjien määrä on kasvanut suureksi. Jos pesästä ei ole ihmisille tai kotieläimille vaaraa, niin pesälle ei tarvitse tehdä mitään. Pesä kuolee joka tapauksessa ennen talvea, ja vain ampiaiskuningatar talvehtii.

Kuningatarkaan ei jää pesään, eivätkä ampiaiset yleensä tee seuraavana vuonna pesää samaan paikkaan. Tyhjenneen pesän voi siis poistaa syksyllä huoletta.

Ihmisten ruoka kiinnostaa ampiaista

Ampiaisten tunkeilua ihmisten ruokien kimppuun lisää se, että alkusyksyllä pesän hajottua ampiaiset eivät enää saa toukkien tuottamaa makeaa nestettä.

Ampiaiset vievät toukilleen mm. muita hyönteisiä. Siksi ampiainen on kotipuutarhassa hyödyllinen, sillä se käyttää ravinnokseen myös tuhohyönteisiä. Pölyttäjänä ampiaisen merkitys on pieni, vaikka aikuiset ampiaiset pitävätkin medestä ja muista vastaavista nesteistä. Siksi niitä voi kiehtoa myös esimerkiksi avattu olutpullo.

Jos ampiainen istuu ruokapöytään, niin sitä ei kannata ryhtyä huitomaan. Huitominen voi voi saada ampiaisen pistämään. Parempi on vetäytyä hieman kauemmaksi ja odottaa ampiaisen poistumista.

Mehiläistarhaaja ei ole ampiaisten hävittämisen ammattilainen

Ampiaisiin liittyvät puhelut ovat tuttuja monille mehiläistarhaajillekin. Jotkut heistä suostuvat esimerkiksi pientä korvausta vastaan auttamaan häiriöksi olevan ampiaispesän hävittämisessä. Toiset taas voivat lainata mehiläishoitohaalarinsa ja antaa neuvoja, jotta ampiaisista häiriintynyt voi hävittää pesän itse turvallisesti.

Mutta mehiläistarhaaja on ennen kaikkea mehiläisten ammattilainen. Ampiaiset ovat tarhaajan näkökulmasta täysin eri asia. Ampiaispesien hävittämisen ammattilaisia ovat tuholaistorjujat.

 

Lisätietoja:

Tunnista ampiainen, mehiläinen ja kimalainen

Evira: Hunajan terveysvaikutuksista kertominen on markkinoinnissa kiellettyä

29. juuli 2014 - 11:00

Hunajan myyjä ei saa kertoa hunajan terveysvaikutuksista, koska hunajalle ei ole yhtään virallista hyväksyttyä terveysväitettä.  Näin Evira tulkitsee elintarvikelainsäädäntöä.

Jos elintarvikkeiden terveysvaikutuksista halutaan kertoa myynninedistämisessä, niin niiden taustalla oleva tieteellinen näyttö pitää hyväksyttää EU:ssa. Tällaisia virallisia ravitsemus- ja terveysväitteitä hunajalle ei ole yhtään, eikä niitä todennäköisesti yleisellä tasolla ole tulossakaan.

Kaupallista viestintää on Eviran linjauksen mukaan kaikki hunajantuottajan viestintä, jota hän tekee tuotteiden menekinedistämistyössään elintarvikealan toimijana. Tätä on siis esimerkiksi messuilla, nettisivuilla tai Facebookissa tuotteesta suullisesti tai kirjallisesti esitettävä materiaali tiettyyn tuotteeseen liittyen.

Sama lainsäädäntö ja tulkinnat koskevat kaikkia muitakin elintarvikkeita, kuten esimerkiksi marjoja.

Tutkimuksistakaan ei voi kertoa suoraan

Jos kuluttaja kysäisee esimerkiksi markkinoilla hunajan yskän lievittämiseen liittyvistä tutkimuksista, niin hunajan myyjä voi sanoa, että tutkimuksia on olemassa. Mutta omassa roolissaan myyjä ei voi kertoa tutkimuksista tarkemmin, koska hunajalle ei ole virallisia, hyväksyttyjä terveysväitteitä.

Samoin hunajantuottaja voi laittaa nettisivuilleen, ettei hän lainsäädännön puitteissa voi kertoa hunajan terveellisyyteen liittyvistä tutkimuksista. Tuottaja voi silti linkittää esimerkiksi SML:n ylläpitämälle Hunaja.net-sivuille, kunhan ei linkitä suoraan hunajan terveysaiheisiin liittyvään sivuston alaosioon.

Vuodelta 1941 peräisin oleva elintarvikelainsäädäntö kieltää lääkkeellisten väitteiden käyttämisen elintarvikkeiden markkinoinnissa. Vuonna 2006 tuli voimaan asetus elintarvikkeista esitettävistä ravitsemus- ja terveysväitteistä.

Lääkäri saa suositella hunajaa yskään

Ei-kaupallisessa viestinnässä hunajasta voidaan kertoa myös terveysnäkökulmia. Näin ollen lehtijuttu tai lääkäri voi suositella hunajaa esimerkiksi yskään tai pienten haavojen hoitoon. Hunajantuottajat eivät kuitenkaan voi hyödyntää näiden tahojen kommentteja omassa markkinoinnissaan.

Jos viranomainen havaitsee hunajantuottajan markkinoinnissa lainvastaista toimintaa, niin ensimmäinen seuraus on huomautus. Tuottaja saa määräajan markkinointinsa korjaamiseen.

Eviran Oiva-järjestelmä on laajenemassa kaikkiin elintarvikehuoneistoihin, ja sen myötä lainvastainen markkinointi voi merkitä julkisissa tarkastustiedoissa ns. surullista hymiötä.

Kaikilla on tietysti sananvapautensa. Näin ollen yksityishenkilönä ja esimerkiksi henkilökohtaisissa Facebook-päivityksissä tai blogeissa saa kertoa hunajasta, mitä haluaa. Raja on tietysti häilyvä: milloin hunajantuottaja toimii menekinedistämiseksi elintarvikealan toimijana, milloin taas yksityishenkilönä?

SML sai Eviralta huomautuksen nettisivujen hunajan terveysviestinnästä helmikuussa. SML kyseenalaisti Eviran tulkintaa, ja kuluttajaneuvoja Mari Koistinen kirjoitti aiheesta Hunajalla höystettyä -blogiin.

Evira käsitteli palautteen perusteella asiaa uudelleen. Tulkinta ei muuttunut, mutta Evira tarkensi tulkintojaankesäkuisessa kirjeessään SML:lle. Tämän myötä Evira on lisännyt Usein kysyttyihin kysymyksiin esimerkiksi seuraavan kohdan:

"Onko yrityksen sivulta toisen tahon sivuille laitettu internetlinkki kaupallista viestintää?

– Evira katsoo, että yrityksen internetsivuilta toisen tahon internetsivuihin tehtyihin linkkeihin sovelletaan elintarvikelainsäädännön vaatimuksia, jos linkitysten katsotaan olevan kaupallista viestintää. Asia vaatii kuitenkin aina tapauskohtaista tarkastelua: 

  • Mikä on linkityksen tarkoitus? Onko linkityksestä toimijalle hyötyä tuotteen/tuotteiden menekin edistämisessä?
  • Miten kuluttaja ymmärtää linkityksen? Yhdistääkö kuluttaja linkitetyltä sivustolta saatavan tiedon tiettyyn toimijan markkinoimaan tuotteeseen tai sen sisältämään ainesosaan?

Jos jompaankumpaan edellä olevista kysymyksistä vastataan myöntävästi, sovelletaan elintarvikelainsäädäntöä kyseessä olevaan linkittämiseen. Linkkien kautta voi kuluttajalle antaa vain sellaista tietoa, jotka täyttää elintarvikelainsäädännön vaatimukset."


Lisätietoja Eviran nettisivuilta tai SML:n kuluttajaneuvojalta Mari Koistiselta (050 382 2428, mari.koistinen(at)hunaja.net)

Käsittele hunaja oikein: tutustu Mehiläinen-lehden ohjeisiin

21. juuli 2014 - 11:00

Nettisivuiltamme löydät Mehiläinen-lehdessä julkaistuja juttuja hunajan käsittelystä.

Lämpö vanhentaa hunajaa -artikkelissa (PDF) kerrotaan, kuinka hunaja korjataan, kuoritaan, selkeytetään, kiteytetään, pakataan ja varastoidaan oikein.

Nosta asiakaslaatua - kiteytä hunaja hienokiteiseksi (PDF) artikkeli ohjeistaa, kuinka hunajasta saadaan pehmeää ja hienokiteistä ja samalla estetään hunajan vapaa kiteytyminen karkeaksi. Hienokiteisen hunajan valmistuksen yhteydessä käytetään myös termiä hunajan ymppäys.

Tutustu myös hunajan pakkausmerkintäohjeisiin.

Lataa SML:n uusi esikotelomätä-opas!

11. juuli 2014 - 13:30

SML on tuottanut oppaan esikotelomädän (EKM) tunnistamiseksi ja torjumiseksi. Oppaassa kerrotaan taudin oireista, saneerauksesta ja EKM:n leviämisen estämisestä. Lataa opas ja tutustu tarkasti EKM-ohjeisiin.

EKM on mehiläisten vakavin sikiötauti. Jos pesästä löytyy EKM-itiöitä, on pesät saneerattava. Esikotelomätänäyte tulee ottaa mehiläispesästä säännöllisesti, vaikka näkyviä oireita ei olisikaan.

EKM-saneeraukset tulee tehdä tämän kesän osalta pian, viimeistään 20. heinäkuuta.

Opas ilmestyy myöhemmin tänä vuonna myös Mehiläinen -lehden välissä.

 

Lisätietoja esikotelomädästä SML:n EKM-neuvojalta Maritta Martikkalalta (puh. 040 519 4003 email: marittamarti@gmail.com)

Ravintosisältömerkintä muuttuu – merkintä ei ole pakollinen hunajalle

2. juuli 2014 - 11:00

Elintarvikkeiden ravintosisällön kertova merkintä muuttuu ravintoarvomerkinnäksi. Samalla merkintätapa tuotteissa muuttuu jonkin verran. Uusi merkintätapa on oltava käytössä tämän vuoden joulukuussa pakatuissa tuotteissa. Hunajassa merkintä ei ole pakollinen.

Ravintoarvomerkinnästä on vapautettu mm. jalostamattomat tuotteet, jotka koostuvat yhdestä ainesosasta. Hunajassa ravintoarvomerkintä (ruotsiksi näringsdeklaration) ei siis ole jatkossakaan pakollinen.

Ravintoarvon voi kertoa pakkauksessa vapaaehtoisesti. Tällöin sen on oltava hunajassa esimerkin mukainen:

Ravintoarvo 100 g / Näringsvärde 100 g

Energia/energi 1400 kJ/ 335 kcal         
Rasva/fett 0 g                                      
josta tyydyttynyttä/ varav mättat fett 0 g                     
Hiilihydraatit/Kolhydrater 82 g                         
  josta sokereita/varav sockerarter 82 g                      
Proteiini/protein <1 g                                
Suola/salt 0 g

(Ravintoarvotietojen lähteenä Fineli. Hunajan kohdalla arvot voivat olla lähteestä riippuen hieman erilaiset, sillä esimerkiksi energiamäärä vaihtelee hunajan kosteuden mukaan.)

Hunajavalmisteissa ravintoarvomerkintä on pakollinen joulukuusta 2016 alkaen.

Huomioi, ettei ravintoarvomerkinnän yhteydessä saa kertoa esimerkiksi hunajan vitamiineista. Vitamiinit ja kivennaisaineet saa ilmoittaa elintarvikkeessa vain, mikäli niitä on merkittävä määrä esimerkiksi 100 grammassa tai yhdessä annoksessa.

Evira on laatinut luonnoksen uudesta oppaasta, jossa käydään läpi pakkausmerkintöjä ja myös ravintoarvoon liittyviä kohtia. 

SML on koonnut sivuilleen pääkohdat hunajan pakkausmerkintöihin liittyen.

Kuorma- ja kevytkuorma-autojen ammattiajon kuljettajilta vaaditaan ammattipätevyyskoulutus 10.9. alkaen

25. juuni 2014 - 7:00

Syyskuussa astuu voimaan uusi kuljettajien koulutusvelvoite. Kaikki kuorma-autoja ja kevytkuorma-autoja ammattiajossa käyttävät kuljettajat joutuvat hankkimaan ammattipätevyyskoulutuksen. Uusi laki tulee voimaan 10.9.2014.

Käytännössä kaikki C- ja C1-luokan ajokorttiluokan ajoneuvon omaavat joutuvat koulutukseen. Käytettävä kalusto määrittelee, joutuuko koulutukseen. Säännöt koskevat yhtälailla eri toimialoja: hunajantuottajien lisäksi mm. viljelijät, puutarhurit, tukkurit jne. joutuvat koulutukseen.

”Kuljetusliikkeet ovat asiasta hyvin tietoisia, mutta muun alan toimijat eivät niinkään”, kertoo Sakari Kaikkonen Suomen Ammattiliikenneakatemia Oy:ltä. Kouluttautuminen onkin edessä lukemattomissa yrityksissä Suomessa. Koulutus kestää viisi työpäivää.

Vaikka koulutuksella on jo kiire, vielä sen ennättää hankkia, Kaikkonen kertoo. ”Koulutus on hankittava elokuussa, jos ei halua ajon keskeytyksiä ammattiajoon.”

Kaikkonen myös muistuttaa, että ilman asiallista koulutusta ei kannata kuorma-autoilla syyskuun 10. päivä enää lähteä ajamaan: paitsi että se tietää sakkoja, ovat myös vastuuasiat vakavampia, jos ei ole vaadittua koulutusta ja tien päällä sattuu onnettomuus.

Ammattipätevyyskoulutuksia järjestetään ympäri maata. Ne on listattu Trafin nettisivuille.

Ammattipätevyysvaatimuksissa on tulkinnanvaraisia poikkeuksia mm. vähäisestä kuljetuksesta ja päätoimisuudesta. Niistä saat lisätietoa Trafilta.

Laki kuorma-auton kuljettajan pätevyydestä: http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2007/20070273

Lisätietoja ja koulutustietoja osoitteessa www.trafi.fi

Akaa julistautui Suomen Hunajapääkaupungiksi

19. juuni 2014 - 11:00

Etelä-Pirkanmaalla sijaitseva Akaa on julistautunut Suomen Hunajapääkaupungiksi. Makea Akaa on kaupunkimehiläistarhauksen edelläkävijä, joka on tehnyt suunnitelmallista kaupunkitarhausta jo vuodesta 2009.

Kaupungissa toimivat tarhaajat ovat sijoittaneet alueelle tarhoja siten, että mehiläisten pölytysalueet kattavat kaikki kolme keskustataajamaa. Tarhoja on tällä hetkellä yhteensä 36. Vastaavassa mittakaavassa kaupunkimehiläistarhausta ei tiettävästi ole toteutettu missään muualla koko Euroopassa, Akaasta tiedotetaan.

Akaan mehiläistarhat ovat yksityisten tarhaajien omistuksessa. Kaupunki on osoittanut tarhoille sopivat paikat ja sopinut niiden sijoittelusta maanomistajien kanssa. Ajankohtainen ja suosittu kaupunkitarhaus lisää luonnon monimuotoisuutta sekä kasvattaa sadon laatua ja määrää koko vaikutusalueella. Idean isä on akaalainen mehiläistarhaaja Risto Niilimäki.

Akaan oma kaupunkihunaja on suosittu paikallistuote, jota on saatavilla akaalaisista liikkeistä, kaupungin toimipisteistä sekä suoraan mehiläistarhaajilta. Akaan kaupunki käyttää paikallista hunajaa liikelahjoina ja maistiaisina noin 100 kiloa vuosittain. Suomen Kuntaliiton järjestämissä Kuntamarkkinoinnin SM-kisoissa Vaasassa toukokuussa 2014 Akaan kaupunki sijoittui pronssille Makea Akaa -teemallaan.

Suomen makeimmassa kaupungissa juhlitaan Hunajaviikkoa 25.–31.8.2014.

Lisätietoja: Akaan kaupungin viestintä- ja markkinointisihteeri Sini Kantola, puh. 040 335 3205 / sini.kantola@akaa.fi

Tarkista, että pesissä on riittävästi ruokaa

16. juuni 2014 - 11:00

Juhannuksen sääennusteet lupaavat huonoa myös mehiläisille. Mehiläiset eivät ole osassa maata pystyneet huonojen säiden vuoksi keräämään ruokavaroja pesiin viikkoon. Mehiläistarhaajien tulisikin tarkistaa ruokavarat pesistä viimeistään juhannuksena ja antaa tarvittaessa lisäruokaa.

Mehiläistarhaajien tulee tarkistaa, että pesissä on riittävästi ravintoa. Ruokavarat uhkaavat loppua, jos kylmät säät jatkuvat, kertoo mehiläishoidon neuvoja Ari Seppälä. ”Ne pesät, jotka eivät keränneet kevän alusta ruokaa, uhkaavat nyt nälkiintyä.”

Jos ruoka näyttää olevan vähissä, tulee pesille antaa lisäruokaa.

Seuraavaksi mehiläisten tulisi saada mettä vadelmasta. Säiden on kuitenkin lämmettävä, jotta mehiläiset pääsevät kunnolla keruutöihin. Lämpötilan pitäisi olla yli 17 astetta, jotta pesien painot lähtisivät nousuun, Seppälä lisää.

”Sääennuste on poikkeuksellisen huono, koko maassa”, Seppälä harmittelee.

 

Suomen Mehiläishoitajain Liitto

Muista ilmoittaa karhuvahingot kunnan maaseutuasiamiehelle

13. juuni 2014 - 11:00

Karhuvahinkoja on tullut liiton tietoon tänä vuonna jo tuplaten viime vuoteen verrattuna, 29 tarhaajalla lähes 140 tuhottua pesää. Maa- ja metsätalousministeriön Luonnonvaraosastolta kerrotaan, että virallisia vahinkoilmoituksia on tullut kuitenkin vasta 12 kpl. Muistathan siis ilmoittaa karhuvahingosta myös kuntien maaseutuasiamiehelle ja paikalliselle petovastaavalle.

Ministeriöstä todetaan, että ilman virallista ilmoitusta tilastoihin ei piirry oikea kuva karhuvahingoista. MMM muistuttaa myös, että vaikka tähän mennessä vahinkoilmoituksia on tullut vasta 12 kpl, saattaa olla, että osa ilmoituksista on vielä rekisteröitymättä järjestelmään.

SML kerää omaa karhuvahinkotilastoa, mutta tiedot tulisi saada myös viralliseen vahinkorekisteriin.

Mitä teet, kun karhu on käynyt tarhalla?

  1. Dokumentoi tuhot ja ilmoita vahingosta sekä tapahtumakunnan maaseutuasiamiehelle että paikalliselle petovastaavalle. Maaseutuasiamiehen pitää nähdä vahinko, jotta voit saada korvausta. Jos virkamiehiä ei saa paikan päälle kohtuullisessa ajassa, ota valokuvia vahingosta ennen kuin kasaat pesät pois. Säästä kaikki selvät merkit karhuista: Kynnenjäljet kakuissa ja osastoissa sekä tassunjäljet maassa. Korvauksen maksamisen edellytyksenä on, että ulkopuoliset voivat varmistaa, että kyseessä todella on karhu.
  2. Ilmoita vahingot myös SML:lle. www.mehiläishoitajat.fi/karhut-bears/vahinkoilmoitus
  3. Jos karhutuhot ovat toistuvia tai riskit ilmeisiä, aitaa tarha sähköaidalla. Katso aitausohjeet www.mehiläishoitajat.fi/karhut-bears
  4. Jos vahingot ovat toistuvia ja alueella on paljon mehiläispesiä, hae poikkeuslupaa vahinkokarhun poistamiseen.

Voit ottaa yhteyttä myös mehiläishoidon neuvojaan Ari Seppälään: 040 73 000 15/ ari.seppala@hunaja.net

Marja- ja hedelmätilat ymmärtävät mehiläisten arvon - yli puolet valmiita maksamaan pölytyspalvelusta

12. juuni 2014 - 11:00

Hedelmän- ja marjanviljelijät käyttäisivät enemmän pölytyspalvelua mikäli sitä olisi nykyistä paremmin saatavilla. Minna Manninen selvitti opinnäytetyössään viljelijöiden suhtautumista pölytyspalveluun hedelmä- ja marjakasveja viljelevillä tiloilla.

Tavoitteena oli selvittää miten viljelijät kokevat hyönteispölytyksen vaikuttavan sadonmuodostukseen sekä kuinka paljon tarhattuja mehiläisiä ja kimalaisia käytetään pölyttäjinä hedelmä- ja marjatiloilla. Haluttiin myös tietää saavatko viljelijät halutessaan tarpeeksi mehiläisiä pölytystyöhön ja ovatko mehiläistarhaajat tarjonneet pölytyspalvelua viljelijöille.

Viljelijät ovat hyvin tietoisia mehiläisten tärkeydestä sadontuotannolle ja toivovat Suomeen lisää mehiläistarhaajia sekä tiivistä yhteistyötä viljelijöiden ja mehiläistarhaajien kesken.

Kolmannes maksoi ja useampi maksaisi tarvittaessa

Marjanviljelijöistä 63 % arvioi hyönteispölytyksen vaikuttavan marjojen sadontuotantoon hyvin paljon tai paljon ja hedelmien viljelijöistä 88 %. Pölyttäjiä oli käytössä 70 %:lla viljelijöistä. Valtaosa heistä käytti yksinomaan mehiläisiä tai sekä mehiläisiä että kimalaisia. Yli puolet mehiläisiä pölytystyöhön halunneista viljelijöistä oli niitä saanut, mutta vain 29 % heistä oli maksanut pölytyspalvelusta mehiläistarhaajalle. Mehiläisiä veloituksetta käyttäneistä sekä niitä kokonaan käyttämättömistä viljelijöistä yli puolet olivat valmiita maksamaan pölytyspalvelusta korvauksen mehiläistarhaajalle.

Tilojen sijainti tarhaajaan nähden haaste

Suurin este maksullisen pölytyspalvelun käytölle oli viljelijän ja mehiläistarhaajan keskinäinen sopimus, jossa mehiläistarhaajan mehiläispesät ovat viljelijän mailla hunajantuotantoa varten ja mehiläiset pölyttävät viljelykasvit ravinnonkeruunsa sivutuotteena. Tärkeimmät esteet tarhattujen mehiläisten käytölle pölyttäjinä olivat mehiläistarhaajien vähäisyys, vähäinen pesämäärä ja tilojen liian kaukainen sijainti mehiläistarhaajista.

Tutkimus tehtiin puhelinhaastatteluna ja siihen osallistui 43 hedelmän- ja marjanviljelijää eri puolilta Suomea. Vastanneet viljelivät mansikkaa, herukoita, vadelmaa, pensasmustikkaa, karviaista ja saskatoonia sekä omenaa, päärynää, kirsikkaa ja luumua.

 

Lisätietoja: Minna Manninen, minnajmanninen(@)gmail.com

Pölytyspalvelu - mehiläisten käyttö, tarve ja tarjonta hedelmä- ja marjatiloilla -opinnäytetyö tulee kesän aikana kokonaisuudessaan luettavaksi osoitteessa http://www.theseus.fi/.

Minna Manninen valmistuu Hämeen ammattikorkeakoulun puutarhatalouden koulutusohjelmasta hortonomiksi (AMK) kesällä 2014.

Kaupunkimehiläishoito tarvitsee tukea myös virkamiehiltä

11. juuni 2014 - 7:59

Suomen Mehiläishoitajain Liitto SML ry toivoo, että yhä useammat kaupungit tukisivat toiminnallaan hyödyllisiä pölyttäjiä. Kaupungit voisivat systemaattisesti kehittää mehiläistarhausta yhdessä tarhaajien kanssa ja esimerkiksi huomioida mehiläispesät kaavoituksessa. 

Mehiläisten pitoon liittyvät käytännöt ja näkemykset vaihtelevat kunnan ja kaupungin ja sen virkamiesten mukaan. Onneksi monet kaupungit suhtautuvat nyt myönteisesti arvokkaisiin pölyttäjiin ja tarjoavat mehiläistarhaajille mahdollisuuksia pitää pesiä kaupunkialueella. Esimerkiksi Akaan kaupunki on panostanut mehiläisiin niin, että mehiläispölytys kattaa nyt lähes koko kaupungin alueen.

Helsingissä on kymmeniä mehiläistarhoja, mutta aina sopivien paikkojen löytäminen ei ole helppoa.
”Mehiläisten tarpeet ovat aina tärkein tekijä paikan valinnassa”, painottaa Stadin tarhaajat ja hunajafrendit ry:n sihteeri Merja-Riitta Laurila.
”Kaupungin suhtautuminen mehiläisiin tuntuu vaihtelevan. Olisi hyvä, että linja olisi yhdenmukainen ja positiivinen. Pääkaupunkiseudulla Espoo on osoittautunut mehiläismyönteisimmäksi. Sieltä tarhanpaikkoja löytyy ja niitä tarjotaan kaupungin mailta ilman mitään maksuja.”

Merja-Riitta Laurilan mielestä kaupunkitarhaus on nyt menossa oikeaan suuntaan. Hän iloitsee myös mehiläishoitoharrastuksen kasvusta.
”Ennen mehiläishoitoa pidettiin jonkinasteisena masokistien ja rambojen touhuna. Nyt mielikuvat mehiläishoidosta ovat muuttuneet hyvin toisenlaisiksi.”

Arvokas pölytystyö on tärkeää kaupungissakin

Kaupunkimehiläiset tekevät arvokasta työtä kasvien pölyttäjinä, joten vaikkapa siirtolapuutarhoihin usein toivotaan mehiläisiä. Kaupunkiluonnosta mehiläiset saavat monien kasvien mettä ja siitepölyä. Esimerkiksi lehmus on hyvä mesikasvi.

Helsingissä mehiläisiä on Töölössä, Hietalahdessa, Meilahdessa, Munkkiniemessä, Tähtitorninmäellä, Esplanadilla, Eirassa, Kampissa, Lapinlahdessa, Lauttasaaressa, Kaisaniemessä, Pasilassa, Laajasalossa, Mustikkamaalla, Seurasaaressa, Alppilassa, Kumpulassa, Pakilassa, Oulunkylässä, Vallilassa, Kuusisaaressa, Korkeasaaressa, Vanhakaupungissa, Toukolassa, Puistolassa, Herttoniemessä, Viikissä,
Puotilassa ja Östersundomissa.

Tarhoja on yhteensä noin 35. Niissä jokaisessa on yksi tai useampi mehiläispesä.

 

Lisätietoja

Stadin tarhaajat ja hunajafrendit ry
Sihteeri Merja-Riitta Laurila
puh. 040 511 2052, sihteeri@stadintarhaajat.net
 

Suomen Mehiläishoitajain Liitto SML ry
tutkimuskoordinaattori, helsinkiläinen kaupunkitarhaaja Tuula Lehtonen
puh. 040 506 3202, tuula.lehtonen(at)hunaja.net

Viime talven pesäkuolleisuus jäi puoleen keskimääräisestä

11. juuni 2014 - 6:00

Talvi 2013-2014 oli mehiläisille suotuisa. Pesistä menehtyi talven aikana vain 7 prosenttia. Tämä on alle puolet keskimääräisestä talvikuolleisuudesta ja pienin määrä kahteenkymmeneen vuoteen. Talvi oli mehiläisten kannalta lyhyt ja lämmin, ja pesissä riitti talviruoka kevääseen saakka. Edellisenä talvena (2012-2013) talvitappiot olivat huomattavasti tätä vuotta suuremmat, noin 17 prosenttia.

Suomen talvi voi olla mehiläisille rankka. Kylmyyttä suurempi uhka on pesiin talven aikana kerääntyvä kosteus. Mehiläispesiä kuolee vuosittain luonnostaan. Säiden lisäksi talvitappioita aiheuttavat mm. punkit, taudit ja pesiä tuhoavat linnut.

Talvitappioiden määrää selvitettiin COLOSS-talvitappiokyselyn avulla. Kyselyyn vastasi yli 328 suomalaista mehiläistarhaajaa.

Pesiin kertyy nyt mettä

Myös kevät on ollut mehiläisille suotuista. Lyhyen talven jälkeen mehiläisille on ollut runsaasti ravintoa tarjolla. Mehiläiset keräsivät osassa maata siitepölyä pesään ennätysaikaisin maaliskuun alkupuoliskolla. Kevään tahti on ollut otollinen myös mehiläisten lisääntymisen kannalta ja nyt pesät ovat vahvoja ja väkirikkaita medenkeruukautta varten.

Mehiläiset keräävät hunajan pääsadon juhannuksesta alkaen neljän viikon aikana. Mm. sää vaikuttaa hunajasatoon, eikä vielä voi arvioida kertyvän sadon määrää. Mehiläispesien painonkehitystä voi seurata SML:n vaakapesäsivustolta http://koti.tnnet.fi/web144/vaakapesa/index.php. Vaakapesä on tarkkuusvaa’alla varustettu mehiläispesä, josta näkee pesän painonkertymän.

 

Lisätietoja:

Tuula Lehtonen, tiedottaja, tutkimuskoordinaattori

Suomen Mehiläishoitajain Liitto

040 506 3202  

tuula.lehtonen@hunaja.net

www.mehiläishoitajat.fi            

 

Karhut ovat tämän hetken suurin uhka Suomen mehiläistaloudelle

10. juuni 2014 - 11:00

Karhut ovat tällä hetkellä mehiläishoidon suurin ja vaarallisin ongelma. Tänä keväänä karhut ovat olleet ennätysaktiivisia: Suomen Mehiläishoitajain Liiton tietoon on tullut tämän kevään aikana ilmoitus jo 137 pesän tuhoamisesta. Viime vuonna karhut tuhosivat yhteensä 170 pesää.

 

1. Mehiläistarhoilla tapahtuvia karhuvahinkoja on vähennettävä

Karhuissa on yksilöitä, jotka tekevät vahinkoa mehiläistarhoilla muita herkemmin ja toistuvasti. Vahinkokarhut liikkuvat pesien läheisyydessä ja ovat työturvallisuusriski mehiläistarhaajille, ja samalla riski myös kaikille häirikkökarhun alueella asuville ja liikkuville. Hunajan makuun päästyään karhu ei pelkää edes pesien välittömässä läheisyydessä olevaa ihmisasutusta.

Osa mehiläistarhaajista ei jaksa karhujen aiheuttamaa lisätyötä ja kustannuksia tai petojen läheisyyden aiheuttamaa pelkoa vaan lopettaa mehiläishoidon. Tarhaajan lopettaessa vähenee myös alueen pölyttäjien määrä huomattavasti. Jokainen mehiläistarhaaja on yhteiskunnallemme kuusi kertaa arvokkaampi maatalouden pölytyspalvelun tuottajana kuin hunajan tuottajana.

SML ry vaatii seuraavia toimenpiteitä, joilla voidaan vähentää karhujen mehiläispesille aiheuttamia vahinkoja:

  1. Vahinkokarhujen poistolupamenettelyä on nopeutettava.
  2. Poliisille on annettava lisävaltuuksia vahinkokarhujen poistoon lisäämällä poliisien toimivaltaoikeuksia.
  3. Metsästysajan karhulupia on kohdennettava erityisesti vahinkoalueille. Lupia ei saa vähentää mehiläishoidon kustannuksella.
  4. Vahinkokarhu on voitava poistaa häkkipyynnin avulla, jolloin poistaminen kohdistuu varmasti oikeaan yksilöön.
  5. Suoja-aitoja ja niiden virtalähteitä on kehitettävä siten, että ne pysyvät toimintakuntoisina koko kauden ilman kauden aikaisia huoltotoimenpiteitä.
  6. Hunajan käyttö luonnonvaraisten karhujen houkuttimena on kiellettävä lainsäädännöllä.
  7. Värikuulien käyttö petojen karkottamisen yhteydessä on kiellettävä, koska se tekee karhusta vihaisen eikä estä pesätuhoja.
  8. Karhukannan hoitosuunnitelma on päivitettävä.

 

2. Karhuvahingot on korvattava täysimääräisesti mehiläistarhaajille

Vahinkokarhut aiheuttavat merkittäviä lisäkustannuksia mehiläistarhaajille. Jokaisen pesän menetys maksaa tarhaajalle 350,00 – 1.200,00 euroa riippuen siitä, mihin aikaan vuodesta vahinko tapahtuu. Lisäksi jokaisen vahingon kustannus tarhaajalle on noin 100,00 euroa ylimääräisinä kuluina.

Yhden mehiläistarhan suojaaminen karhuaidalla maksaa tarhaajalle noin 110,00 euroa vuodessa. Kun 250 pesän mehiläistarhaaja suojaa kaikki tarhansa, kustannukset ovat noin 3.700,00 euroa vuodessa.

  1. SML ry vaatii ennaltaehkäisemisestä aiheutuvien kustannusten täysimääräistä korvaamista.
  2. SML ry vaatii karhujen aiheuttamien vahinkojen täysimääräistä korvaamista.

Helsingissä 10. päivänä kesäkuuta 2014

Suomen Mehiläishoitajain Liitto SML ry

 

JANNE LEIMI                                                                 HEIKKI VARTIAINEN

Janne Leimi                                                                     Heikki Vartiainen

puheenjohtaja                                                                  toiminnanjohtaja