Hunajalla höystettyä

Syndicate content
Hunajan makua ja mehiläisten pörinää: mitä kaikkea liittyy mehiläisiin ja mehiläistuotteisiin?
Uuendatud: 30 min 21 sek. tagasi

Pulla-aika

1. märts 2019 - 17:54
Elämme suurten pullien aikaa. Aurinko paistaa, pulkka peffan alla luistaa ja joka kaupassa ja kahvilassa on tarjolla valtavia laskiaispullia. Ihanan helppo ratkaisu on kaapata valmiit pullat mukaan, mutta silloin ei saa syödä ensin lämpimäisiä ilman täytettä, mikä on kyllä iso miinus.

Perheen maitoallergikon vuoksi meillä leivotaan aina pullat itse. Kauramaito toimii pullataikinan pohjana mainiosti. Toinen erittäin toimiva juttu pullataikinassa on hunaja. Kun puolen litran taikinaan tulee ohjeen mukaan 2 desiä sokeria, laitan siitä puolet ja lisäksi ¾ desiä hunajaa. Pullista tulee mielestäni hunajalla pehmeämpiä ja maukkaampia.

Meillä ei maitosyistä myöskään pohdita, syödäänkö pullat hillolla, mantelimassalla vai kenties hunajalla ja kermavaahdolla täytettynä. Ne syödään korvapuusteina, eikä kukaan valita – saahan pullaa! En ole oikein löytänyt niin hyvää kasvipohjaista ”kermavaahtoa”, että se sopisi näihin pullahommiin.

Sen sijaan ulkoilma ja kaakao sopivat pullien kaveriksi mainiosti. Korvapuustit voi helposti nauttia pulkkamäen alla tai päällä, oikeat laskiaispullat vaativat tasaiset olosuhteet, jotta kokonaisuudesta ei pääse tursuamaan liikaa syliin.

Mutta pulla kuin pulla, tässä perusresepti, liukasta laskiaista kaikille!

Hunajalla höystetty pullataikina

1/2 l maitoa tai kauramaitoa
Kuva: Virpi Aaltonen
50 g hiivaa tai 2 pussia kuivahiivaa
1 kananmunaa
1 dl sokeria
¾ dl hunajaa
1–2 tl suolaa
1,5 rkl kardemummaa
200 g margariinia tai voita
n. 14 dl vehnäjauhoja

Liuota hiiva kädenlämpöiseen maitoon. Sekoita joukkoon suola, sokeri, hunaja, kardemumma ja muna. Lisää vehnäjauhot vähitellen, aluksi vatkaten, jotta ilmaa sitoutuu taikinaan. Alusta taikina hyvin vaivaten. Lisää pehmeä rasva alustamisen loppupuolella.

Laita taikina peitettynä kohoamaan lämpimään, vedottomaan paikkaan. Kun taikina on noin puolen tunnin kuluttua kohonnut kaksinkertaiseksi, kaada se hyvin jauhotetulle pöydälle. Vaivaa taikinasta ilmakuplat pois ja pyörittele siitä pullia tai rullaa voilla, sokerilla ja kanelilla täytettyjä korvapuusteja.

Anna leivonnaisten kohota kaksinkertaisiksi lämpimässä paikassa. Voitele munalla ja ripottele päälle raesokeria. Paista 225-asteisen uunin keskitasolla noin 10 minuuttia kauniin värisiksi.

Joulupalloon

21. detsember 2018 - 10:55
Missä mehiläiset ovat tähän aikaan vuodesta? Tiedätkö? Aika moni arvelee, että ne nukkuvat talviunta tai horrostavat jossain kolossa, ehkä peräti kuolivat pakkasten tultua. Mutta mikään noista ei ole mehiläisten juttu.

Nukkuvista hyönteisistä en ole kuullut, mutta moni hyönteinen kyllä horrostaa. Monesti mehiläiseen sekoitettavien ampiaisten ja kimalaisten kuningattaret etsivät itselleen syksyllä sopivan kolon vaikkapa maasta tai halkopinosta. Sieltä ne keväällä kömpivät muodostamaan uutta yhteiskuntaa – muu porukka kun kuolee joka syksy kasvien kukinnan haipuessa. Muurahaisetkin horrostavat pesänsä maanalaisissa osissa, joskaan niiden ei tarvitse tuottaa uutta yhteiskuntaa joka kevät, sillä kuningattarien lisäksi työläisetkin talvehtivat.
Höyryävän lämmin mehiläisten talvipallo. Kuva: Ari Seppälä

Mehiläiset sen sijaan pysyvät pesässään jatkuvassa liikkeessä koko talven. Ne kerääntyvät kuningattarensa ympärille palloksi, jossa väki kiertää itseään värisyttäen pallon sisäkehiltä ulkokehille ja taas takaisin. Tiivistämällä ja väljentämällä palloa ne pitävät keskellä olevan emon lämpötilan suotuisana ja pysyvät yhteis-kuntansa tuottaman lämmön avulla itsekin hengissä. Energianaan ne käyttävät joko hunajaa tai mehiläistarhaajan niille varaamaa sokeriliuosta.

Me pohjolan ihmiset tuotamme näihin aikoihin ihan omanlaisiamme muodostelmia. Joulu tulee, ja aika moni haluaa viettää sen jonkinlaisessa porukassa – perheen, ystävien tai sukulaisten kanssa. Nekin, jotka rauhoittavat joulunajan lahja- ja ruokahössötykseltä, käyvät ehkäpä laulamassa yhteislaulutapahtumissa tai kuuntelemassa konsertteja. Jotenkin yhdessäolo – vaikkapa hiljaa yhdessä istuminenkin – lievittää meidänkin kylmää ja pimeää vuodenaikaamme.

Rauhallista oloa kaikkiin mahdollisiin joulupalloihin ja muihin joulumuodostelmiin.

Joululahjoja pohtiville vielä vinkki ihmisiä ilahduttavasta mehiläislahjasta: Kirkon ulkomaan avun kautta lahjoitettu mehiläispesä auttaa kehitysmaiden köyhimpiä ihmisiä toimeentulon hankkimisessa:www.toisenlainenlahja.fi/product/mehilaispesa/



Yskähteleviä vastauksia

19. oktoober 2018 - 13:30
Kröhöm. Toimistolle soitti nainen, jolla on vajaa kaksivuotias lapsi. Lapsella yskä. Lääkäri oli sanonut, että yskän helpottamiseksi voi antaa lapselle iltaisin hunajaa. Mutta kuinka paljon?

Ehdotin teelusikallista tai kahta. Nainen empi, oli jostain lukenut, että puoli. ”Oletko varma, että voi antaa tuplasti enemmän?”

Kuva: Anna Autio
Arvelin, että kyllä, vaikka tuplasti-sana kuulosti tässä pahalta.

”Entä voinko antaa kaksi kertaa päivässä, kun haluaisin?”

 Arvelin edelleen, että aivan huoletta. Vetosin siihen, että olen antanut omillenikin. Tykkäsivät kovasti, eivätkä saaneet edes hepulia.

”Mutta kun vuoden vanhalle ei saa antaa lainkaan, miten alle kaksivuotiaalle voisi antaa kahdesti?”

Outoa kieltämättä. Selvittelin, että ensimmäisen ikävuoden jälkeen hunajaa voi antaa tunnontuskitta kohtuullisia määriä. Lapsen suolisto on jo kehittynyt, joten hunajassa mahdollisesti olevista botulismia aiheuttavista itiöistä ei ole enää vaaraa. (Nyt pidin käsiä ristissä, ettei tulisi kysymyksiä itiöistä.)

”Mutta mikä määrä on kohtuullinen?”

Aloin hiota. Yritin kiemurrella hankalasta tilanteesta vetoamalla terveydenhuoltoalan ammattilaisiin. Neuvolastahan määriä voisi kysellä, jos on epävarma. Minulla ei ole osoittaa mitään haitallista määrää.

”Ei”, nainen kielsi. ”Minun kotimaassani lääkäri määrää lääkkeitä, täällä minulle sanottiin, että anna hunajaa. Silloin parempi tieto on teillä.” Lääkäriltä oli mennyt uskottavuus ja minunkin oli selvästi koetteilla.

”Miten hunaja vaikuttaa, parantaako se taudin?” nainen kysyi tiukasti.

Kerroin, että hunaja hillitsee yskän ärsytystä ja antimikrobisena aineena saattaa myös vähentää taudinaiheuttajia kurkussa. Totesin kuitenkin, että tuskin tauti noin vain hunajallakaan lähtee. Aikansa se ottaa, ei mahda mitään.

”Mmm.” Soittaja pohdiskeli.

Minä puristin luuria seuraavaa pulmaa odottaessa. Mutta nainen olikin tehnyt päätöksensä: ”Minä annan kahdesti teelusikallisen. Kiitos teille.”

Puhelun päätyttyä yskähtelin jo itsekin. Menin hunajapurkille, joita toimistollamme on aina useita. Teelusikallinen voiteli ajatuksiani. Arvelin tehneeni parhaani ja toivoin vain vilpittömästi, että lapsen yskä paranee mahdollisimman nopeasti – ja että lapsi nauttii hoitomenetelmästä.

Tässä tietoa hunajasta hoitona lasten yskään:
www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00728
http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus?id=nak08111  

Hunajan antimikrobisesta tehosta on kirjoitettu täällä:
www.ruokatieto.fi/uutiset/suomalaisilla-hunajilla-antimikrobista-tehoa



Satokauden suosikki

24. august 2018 - 16:13
Se maistui lounaaksi, välipalaksi ja iltapalaksi. Kun perheen viisivuotias seuraavana päivänä kysyi, onko sitä vielä jäljellä, kokeilin jo otsaa. Kai se on terve, vain fanaattinen kaalilaatikon ystävä.

Nyt on kotimaisen kaalin satokausi. Kiinteitä, tuoreita keriä kannattaa hyödyntää vaikkapa vokkeihin, salaatteihin ja tietysti laatikkoon.

Nyt on myös hunajan pääsatokausi. Suurin osa sadosta on kerätty, mutta satokasveista esimerkiksi tattari tarjoaa vielä mettä Etelä-Suomessa ja kanerva pohjoisemmassa. Tänä vuonna hunajasadosta näyttää tulevan keskinkertainen. Etelä-Suomessa kuivuus verotti paikoin satoa, koska mehiläisille tärkeä vadelma antoi heikosti mettä. Sen sijaan Itä-, Keski- ja Pohjois-Suomessa sato on parempi kuin pariin viime vuoteen.

Säiltään poikkeuksellinen kesä tuotti myös erikoisia hunajia. Lämpimän kesän ansiosta saatiin tavanomaista runsaammin vaaleaa, pitkään juoksevana pysyvää horsmahunajaa sekä tummaa, toffeemaista mesikastehunajaa.

Suurin osa sadosta on silti tuttua monikukkahunajaa, joka näin uuden sadon aikaan on vielä juoksevaa, mutta kiteytyy pikkuhiljaa. Nyt hunajaa on helppo vielä kiepauttaa vaikkapa kastikkeeksi lettujen tai jälkiruokamarjojen päälle – tai maustaa sillä kaalilaatikko. Itse käytin laatikkooni monikukkahunajaa, mutta seuraavalla kerralla aion hankkia tarkoitukseen tattarihunajaa, jonka maku sopii mielestäni kaalin kanssa hyvin yhteen.

Tässä on ohje sille kaalilaatikolle, jota kuopus söi kahtena päivänä viidellä aterialla. Ei tosin peräkkäin, koska aamupalaksi en suostunut kaalilaatikkoa tarjoilemaan.


Kuva: Virpi Aaltonen
Hunajalla höystetty kaalilaatikko
1 kerä valkokaalia
6 dl vettä
1,5 dl puuroriisiä tai ohrariisiä
400 g jauhelihaa tai vastaava määrä soijarouhetta
1 sipuli
0,5 dl (tai maun mukaan) hunajaa
Suolaa
Mustaapippuria
Valkopippuria
Yrttejä, joista pidät, kuten meiramia, oreganoa tai salviaa

Silppua kaali melko pieniksi paloiksi ja laita kattilaan. Kaada päälle 6 dl vettä, ripsauta hiukan suolaa ja hauduta kaali pehmeäksi muita valmisteluja tehdessäsi. Keitä riisi ohjeen mukaan kypsäksi. Ruskista jauheliha tai soijarouhe ja sipuli ja mausta suolalla ja mustapippurilla.

Voitele kevyesti öljyllä suuri uunivuoka tai pari pienempää. Kaada vuokaan kaali keitinvesineen, riisi sekä jauheliha-sipuliseos. Sekoita. Mausta sen jälkeen hunajalla, suolalla, pippureilla ja yrteillä. Kannattaa lisätä mausteita pikkuhiljaa ja maistella laatikkoa ahkerasti maustaessaan, jotta lopputulos miellyttää omia makuhermoja.

Paista kaalilaatikkoa uunin keskitason alapuolella noin 175 asteessa reilu tunti.
Tarjoa puolukkasurvoksen kanssa.


Helpottava hellejuoma

3. august 2018 - 15:42
Helle voi saada ihmisen tosiaan epävireeseen. Epätavallisen lämmin kesä on ollut osalle suomalaisista tuskallisen kuuma. Erityisen hankalia monelle ovat trooppiset yöt, jolloin lämpötila on pysytellyt 20 asteen lämpimämmällä puolella. Aamulla on väsynyt ja nihkeä olo, kun yöllä on pyörinyt unetta kosteissa lakanoissa.

Kuten ampiaisten määrästäkin huomaa, Suomen tämän kesäiset hellekelit eivät vielä pistiäisiä hetkauta. Toki nekin tarvitsevat lämpimillä ilmoilla riittävästi nestettä ja ravintoa, sillä niiden on viilennettävä pesäänsä, mikä kuluttaa energiaa. Mehiläishoitajat tarjoavat siksi mehiläisille vettä esimerkiksi astioista, joissa on veden lisäksi kellumassa puupaloja. Niiden päälle mehiläiset voivat asettua juomaan.

Mehiläisiä esiintyy ja mehiläishoitoa harjoitetaan myös kuumilla alueilla. Kovin kuivissa paikoissa hunajasadot jäävät kuitenkin pienemmiksi, ja kuivien kausien aikana mehiläishoitajat saattavat joutua ruokkimaan kasvattejaan. Kuiviin ja kuumiin oloihin sopeutuneet mehiläiskannat selviävät ankarissakin oloissa, tosin rajansa kaikella: mehiläistarhausta on yritetty myös Saudi-Arabiassa, mutta toistaiseksi ilmasto, jossa kesälämpötila saattaa nousta 60 asteeseen, on ollut tarhamehiläisille liian kova ja lähes kaikki pesät ovat kuolleet vuoden sisällä.
Mutta takaisin meihin pohjoisen ihmisiin, jotka olemme olleet lämmöstä ihmeissämme. Meillekin on tärkeää pitää neste- ja energiatasapainomme sopivana. Yksi ihana hellejuoma on urheilujuomanakin tunnettu Mehiläisenpisto. Jääkaappikylmä juoma maistuu raikkaalta ja virkistää niin aamun nihkeydessä, päivän kuumuudessa kuin lämpimässä illassa. Kannattaa kokeilla!

Kuva: Virpi Aaltonen
Mehiläisenpisto-juoma
9 dl vettä
3 rkl hunajaa (tai maun mukaan)
Yhden sitruunan mehu
Ripaus suolaa
Sekoita ainekset hyvin, jäähdytä kylmäksi ja nauti. Jos hunaja on melko kovaksi kiteytynyttä, voit käyttää valmistuksessa haaleaa vettä, jolloin hunaja liukenee veteen paremmin.

Mökkituliaisia mehiläisten ystäviltä

20. juuni 2018 - 17:15
Kesä on kyläilyaikaa. Tuliaisia on aina kivaa ja suotavaakin viedä, mutta joskus on vaikeaa keksiä, mikä todella ilahduttaisi niiden saajaa eikä tulisi vain tielle pieniin tiloihin.

Hunajapurkki on tietysti aina sopiva tuliainen ja kesään sopii mainiosti myös mehiläisvahasaippua ja saunahunaja. Jos kuitenkin haluat viemisiksi jotain itse tehtyä, suosittelen lämpimästi vaikkapa hunajagranolaa tai herukkahilloketta – tai molempia. Jos kyläily osuu alkukesään, saa samalla saa tyhjennettyä pakastinta uutta satoa varten, loppukesästä moni voi poimia herukat omista pensaista.

Hunajagranola maistuu vaikka jogurtin ja marjojen kera.
Kuva: Kirsi Tuura
Hunajagranola
7 dl kaurahiutaleita
3 dl rouhittuja pähkinöitä ja manteleita
1 tl kanelia
1 tl suolaa
½ tl vaniljaa
½ dl auringonkukan siemeniä
1 dl rypsiöljyä
1 dl pehmeää tai juoksevaa hunajaa
2 dl kuivattuja, pilkottuja marjoja ja hedelmiä, kuten omenoita, aprikooseja, karpaloita ja mustikoita

Sekoita kaurahiutaleet, pähkinät, simenet ja mausteet. Lisää joukkoon öljy ja hunaja käsin sekoittaen. Levitä seos uunipellille leivinpaperille ja paista 175 asteessa 15–20 minuuttia välillä käännellen. Anna jäähtyä ja lisää joukkoon kuivatut marjat ja hedelmät. Pakkaa granola kauniisiin lasipurkkeihin – vaikkapa tyhjiin hunajapurkkeihin, joiden ympärille on kietaistu koristeeksi kankaasta rusetti. Granola sopii nautittavaksi esimerkiksi jogurtin ja marjojen kera tai napsittavaksi sellaisenaan makeannälkään.


Herukkahilloke
1 litra punaherukoita
1 dl tai maun mukaan hunajaa

Laitetaan ainekset kattilaan ja kuumennetaan varovasti kiehuvaksi. Pakataan kauniisiin purkkeihin. 

Hilloke sopii syötäväksi vaikkapa puuron tai maustamattoman jogurtin kera. Sillä voi myös tuunata vaniljajäätelöannoksesta helpon ja kauniin jälkiruuan tai sen voi nauttia lettujen kaverina.
Huom! Hilloke säilyy ainakin viikon verran jääkaapissa. Jos haluat hillokkeen säilyvän pitkään, se pitää pakata kunnolla kuumennettuihin purkkeihin, jotka suljetaan ilmatiiviisti.

Hyvää kesää ja juhannusta!


Kuva: Virpi Aaltonen



Hunajan kirpeä kaveri

6. juuni 2018 - 13:48
Yksi alkukesän hauskimmista herkuista on raparperi. Satoisa ja luonteikas tyyppi, joka vaatii joko hyvin toimivia sylkirauhasia tai hunajaa kaverikseen. Helsingin Sanomat tosin kirjoitti taannoin, että suomalaiset käyttävät raparperia turhan yksipuolisesti: Iranissa raparperi kuuluu nimenomaan suolaisiin ruokiin.

Niin tai näin, makeutettuna raparperista on moneksi. Itse tein viikonloppuna ihastuttavaa hilloketta, joka maistuu vaikkapa puurossa tai jogurtissa tai vaniljajäätelön mausteena jälkiruokana. Lisäksi kokeilin raparperipaistosta ja toscakuorrutteista raparperipiirakkaa. Hunaja muuten toimii toscan makeuttajana jopa paremmin kuin sokeri, kannattaa kokeilla.

Tässä iloksenne kirpeitä alkukesän makuja. Ne, jotka ovat saaneet huippusadon, voivat myös kaivaa esiin viime vuonna julkaistun raparperi-hunajajuoman ohjeen. Se raikastaa ihanasti kuivan kesän.

Hunaja-raparperihilloke
  •        500 g raparperia
  •        1 dl hunajaa
  •        ripaus tai hyppysellinen kanelia – maun mukaan

Kuori ja pilko raparperit noin sentin mittaisiksi paloiksi. Laita ainekset kattilaan ja keitä hiljaisella tulella sekoitellen 5–10 minuuttia, kunnes raparperit ovat pehmenneet.

Nauti vaniljajäätelön kanssa tai piristä hillokkeella vaikkapa aamupuuroasi.


Hunajainen raparperipaistos

Hunajalla makeutettu raparperipaistos maistuu jäätelön kanssa.
Valmista ensin piirakkavuuan pohjalle annos edellä esiteltyä raparperihilloketta. Levitä hilloke voideltuun vuokaan.

Tee sitten sen päälle muruseos:
  • 150 g sulatettua voita
  • 4 dl kaurahiutaleita (desin verran voi korvata myös vehnäjauhoilla) 
  • 1 dl ruokosokeria tai sokeria
Sekoita muruseoksen ainekset keskenään. Ripottele tasaisesti hillokkeen päälle vuokaan. Paista 175 asteessa uunin alatasolla puolisen tuntia. Paiston lopuksi voit nostaa paistoksen uunin keskitasolle, jotta se saa vähän väriä.

Nauti lämpimänä vaniljajäätelön tai -kastikkeen kera.


Hunajainen raparperi-toscakakku

Pohja:
Hunaja sopii mainiosti toscakuorrutteeseen.
  • 100 g voita 
  •  2 kananmunaa
  • 1,5 dl sokeria 
  • 2 dl vehnäjauhoja 
  •  1 tl leivinjauhetta 
  •  0,5 dl maitoa tai kasvimaitoa
Pohjan päälle:
  • 4–5 dl kuorittuja, noin sentin paksuisia raparperinpaloja
Toscakuorrute:
  • 75 g voita
  • 2/3 dl hunajaa
  • 3 rkl vehnäjauhoja
  • 3 rkl maitoa
  • noin 2 dl rouhittuja manteleita tai cashewpähkinöitä

Kuori ja pilko ensin raparperit. Leivo sitten pohjataikina: Sulata voi ja jätä jäähtymään. Sekoita keskenään kuivat aineet. Vaahdota munat ja sokeri, ja sekoita sen jälkeen niiden joukkoon kuivat aineet, maito ja voisula.

Kaada pohjataikina voideltuun piirakkavuokaan ja ripottele raparperinpalat taikinan päälle. Ne uppoavat osittain taikinaan. Paista pohjaa 175-asteisessa uunissa alatasolla 20–30 minuuttia, kunnes pohja on kypsä.

Valmista pohjan kypsyessä toscakuorrute. Sulata ensin voi ja sekoittele sen jälkeen hiljaisella tulella joukkoon kuorrutteen muut ainekset. Ota kuorrute pois levyltä, kun se on hiukan saennut.
Levitä kuorrute kypsän pohjan päälle. Paista piirakkaa vielä 10–15 minuuttia, kunnes se on saanut hiukan väriä.

Nauti piirakka hiukan jäähtyneenä vaniljajäätelön tai -kastikkeen kanssa.

Oikeutta ötököille!

28. mai 2018 - 15:20
Toukokuussa alkoivat puhelut. Ötökkä siellä, kokonainen parvi täällä. Tykkään hyönteistiedusteluista. Niistä tietää, että kesä on tullut, mutta ne ovat monesta muustakin syystä hyvä juttu.

Ötökkäpuhelun aluksi soittaja yleensä kertoo ongelmasta. Ongelma on ötökkä, joka ainakin muistuttaa mehiläistä. Aika usein ongelmasta halutaan eroon. Ensin koetamme soittajan kanssa selvittää kuvailun tai kuvan perusteella, mikä ötökkä on hyönteisiään. Aika usein laji tarkentuu joksikin kimalaiseksi, erakkomehiläiseksi tai ampiaiseksi. Harva yhdestä ötökästä on huolissaan: ongelmallinen ötökkä joko parveilee tai pesii. Siksi seuraavaksi pohditaan, onko ötökkä asettumassa asumaan vai onko se paikalla vain hetkellisesti.

Rusomuurarimehiläinen. Kuva: Juha Jantunen
Erakkomehiläisiin kuuluva rusomuurari-mehiläinen on Suomen luonnossa melko uusi tulokas, jonka keväinen parveilu aiheuttaa ihmetystä. Erakkomehiläisistä voi kertoa huojentavan tiedon, että ne pistävät erittäin harvoin eikä niitä hyvälläkään paikalla pesi isoja määriä. Ne kun hoitavat nimensä mukaisesti jälkikasvunsa yksin. Rusomuurarien parveilukin on hetken huumaa.

Kimalainen omenalla. Kuva: Tarja Ollikka
Kimalainenja mehiläinen sekoitetaan yllättävän usein, ehkä siksikin, että joissain murteissa kimalaista on kutsuttu mehiläiseksi. Jotkin kimalaiset saattavat tehdä pesän rakennusten rakenteisiin, ja se joskus huolettaa ihmisiä. Kimalainen on kuitenkin juuri niin sympaattinen otus kuin ulko-muodosta voi päätellä: pistää harvoin ja pölyttää tehokkaasti. Kimalainen ei pyri tarkoituksella sisätiloihin, ja sen pesän asukkien lukumäärä jää kymmeniin tai muutamiin satoihin.

Tarhamehiläinen horsmalla. Kuva: Tarja Ollikka
Tarhamehiläisenparveilukausi alkaa normaalisti kesäkuun alkupuolella. Parveilu pyritään estämään, mutta aina se ei onnistu. Jos soittajan murheena on mehiläisparvi, etsitään pikimmiten hätiin joku paikallinen mehiläistarhaaja, joka korjaa parven talteen. Joskus mehiläisyhteiskunta ehtii asettua esimerkiksi vanhan talon savupiippuun ennen kuin se huomataan. Silloin pyydystys saattaa olla jo myöhäistä, mutta mehiläistarhaaja käy kuitenkin paikalla tarkistamassa, mitä asialle voi tehdä.

 Pölyttäjät hyödyttävät juuri sinua
Kun laji ja sen elintavat on selvitelty, pohditaan yhdessä, onko ötökästä oikeasti haittaa. Onko se siis ongelma, kuten soittaja puhelun alussa ajatteli. Erakkomehiläisiä ja kimalaisia on helppo puolustaa. Aika monella soittajalla on puutarha – marjapensaita, hedelmäpuita ja joskus muitakin hyötykasveja. Jos niistä haluaa satoa, ei kannata tuhota tai häätää pölyttäjiä. Moni tietääkin, ettei pölyttäjiä pitäisi hävittää, mutta yllättävän harva käsittää, että niistä on konkreettista, henkilökohtaista hyötyä.
Ampiainen. Kuva: Tarja Ollikka
Ärhäkän väristä ampiaistaon hankalampi puolustaa. Sen yhteiskunta kasvaa suureksi, se puolustaa pesäänsä melko herkästi ja saattaa syksyisin pyrkiä vasiten sisätiloihin ruuanhakuun. Ampiaisellakin on kuitenkin tehtävänsä luonnossa. Se esimerkiksi pitää tuhohyönteisten kannat kurissa. Hyötyhyönteinen siis. Ampiaispesä onkin syytä hävittää vain silloin, kun se on kulkureitillä tai muussa paikassa, jossa siitä on kohtuuttomasti haittaa.
Lähinnä itäisessä Suomessa pesivää ampiaisen isoa sukulaista herhiläistä koskee sama suositus. Herhiläinen tosin on pelottavasta koostaan huolimatta kuulemma tavan ampiaista rauhallisempi. Se ei siis ansaitse tulla ammutuksi haulikolla, kuten joku kertoi somessa vastikään tehneensä.

Ötökkäpuhelu – tilaisuus keskusteluun
Ilahdun hyönteistiedusteluista, sillä niistä huomaa, että hyönteiset kiinnostavat ihmisiä ja että pölyttäjien merkitys on tiedostettu. Soitto antaa mahdollisuuden selvittää, ettei hyönteinen ole välttämättä ongelma, vaikka sillä onkin piikki pyllyssään. Joskus soitto myös auttaa ottamaan kiinni tarhamehiläisparven, jonka selviäminen on varmempaa tarhaajan hoivissa kuin villissä luonnossa. Ilahduttavaa on sekin, että Suomen Mehiläishoitajain Liitto tunnetaan paikkana, jonne voi ötökkäasioissa soittaa – vaikka emme annakaan vinkkejä, miten hävittää ötökät kotitontilta.

Ehtii, ehtii: vappusima

27. aprill 2018 - 11:31
On ollut hoppu. Tähän aikaan vuodesta usein on. Arvaa onko sima muistettu laittaa ajoissa tekeytymään. No ei ole. Mutta hahaa, hunajasima valmistuukin huoneenlämmössä noin kolmessa päivässä. Kun olen tänään ripeä, saan hyvinkin maistella simaa viimeistään vappupäivänä. (Kunhan piilotan pullot siihen asti perheeltäni.)

Alla on hunajasiman ohje muidenkin kokeiltavaksi. Ole siis sinäkin ripeä ja nauti vappuna hunajasimaa!

Hunajasima
 4 litraa vettä
450 g mietoa, kotimaista hunajaa
2 sitruunaa
nokare hiivaa
(rusinoita)

Kiehauta osa vedestä. Kaada se hunajan päälle ja sekoita hyvin. Lisää loppu vesi sekä sitruunoiden mehu. Lisää haaleaan seokseen hiiva, n. 1/5 tl. Anna käydä huoneenlämmössä seuraavaan päivään. Siivilöi ja pullota sima. Lisää jokaiseen pulloon teelusikallinen sokeria ja halutessasi muutama rusina. Huomaa, että paine pullossa kasvaa käymisen jatkuessa, joten älä käytä liian tiukkaa korkkia.
Sima valmistuu viileässä paikassa noin viikossa, huoneenlämmössä noin kolmessa päivässä. Säilytä sima viileässä ja nauti noin viikon kuluessa.

Siman kerääjät ja tuottajat työssään. Kuva: Tarja Ollikka
Hunaja ja koivunmahla ovat todennäköi-
sesti alkuperäisiä siman raaka-aineita.
Sokeri kun on ollut kallista ostotavaraa.
Ja tarkoittihan sana sima alun perin mettä
tai hunajaa. Hunajasimasta nautiskellessa kannattaakin lukea Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen artikkeli 
simaa simasuille. Sitä artikkeli ei 
tosin kerro, miksi väsähtänyt ihminen
simahtaa. Liekö juonut liikaa käynyttä simaa?

Kevyesti uuteen kauteen

12. aprill 2018 - 15:25
Kevät humahti. Tuli vaikkei pitkään meinannut edes luvata. Mehiläisille se tarkoittaa vuoden ensimmäistä lentoa, puhdistuslentoa. Mehiläiset ovat talvehtineet kuningattarensa ympärillä talvipallossa, ja nyt ne lähtevät joukolla ulkoilmaan tyhjentämään suolensa pitkän talven jälkeen. Jos moni ihminen haluaa keväällä paastota ja aloittaa puhtaalta pöydältä, mehiläiset keventävät oloaan varsin konkreettisesti. Etelä-Suomessa viime viikonlopun aurinkoinen sää sai puhdistuslennot kunnolla käyntiin, pohjoisempana puhdistellaan hankien keskellä vielä kiitoratoja lumesta.

Mehiläistarhaajat elävät jännittävää aikaa. Selvisivätkö kaikki pesät talvesta? Riittääkö luonnossa ruokaa vai pitääkö mehiläisiä auttaa vielä lisäruualla? Väistämättä Suomen oloissa jotkin pesät kuolevat talvella. Varroapunkki on heikentänyt ehkä pesää liiaksi, talviruokaa ei ole ollut riittävästi tai talvipallo on ajautunut liian kauas ruokavaroista. Talvitappiot vievät Suomessa vuosittain noin 15 prosenttia mehiläispesistä, mutta jokainen menetetty pesä murehduttaa ja tarhaaja pyrkii selvittämään syyn mehiläisten kuolemaan, jotta seuraavana talvena pärjättäisiin paremmin.

Tänä vuonna mehiläiskevään haasteena on ruuan riittävyys. Talvi piti luontoa otteessaan pitkään. Kun päivälämpötilat ovat nyt nopeasti nousseet, mehiläiset lähtevät etsimään siitepölyä, jota ei juuri vielä ole tarjolla. Siitepölyravinto on tärkeää erityisesti keväällä, sillä mehiläiset tarjoilevat sitä kehittyville toukilleen. Ensimmäisiä ruokakasveja mehiläisille ovat lepät, pähkinäpensaat ja puutarhojen sipulikukat, kuten krookus sekä sini- ja helmililjat. Kevään ylivoimaisesti tärkein mehiläiskasvi on kuitenkin paju, joka tuottaa suuria määriä mettä ja siitepölyä myös muiden pölyttäjien tarpeisiin.

Jos ruokaa ei luonnosta saa, mehiläishoitaja voi laittaa pesään syksyltä säästämänsä hunajaa tai pergaa eli mehiläisten säilömää siitepölyä sisältävän kennoston. Tai sitten yhteiskunnalle voi tarjota ihmisen valmistaman, sokeria sisältävän ruokapakkauksen. Siten selvitään siihen asti, että luonto ja mehiläiset pääsevät samaan rytmiin.

Mehiläispesien ympärillä ilma on nyt sakeanaan paitsi puhdistautuvia mehiläisiä myös odotusta ja iloa. Talvi on ohi ja uusi kausi alkanut. Kuten eräs tarhaaja somessa totesi: Game is on!

Pajut ovat mehiläisille kevään tärkeimpiä kasveja. Ne tuottavat runsaasti hyvälaatuista mettä lentomehiläisten ravinnoksi ja siitepölyä toukille. Kuva: Tarja Ollikka
 
Leskenlehti kukkii usein jo ennen pajua. Se tuottaa myös mettä mutta erityisesti siitepölyä, jota kuvan mehiläisellä onkin vasu pullollaan. Kuva: Tarja Ollikka

Voikukka ei kuulu vielä kevään ensimmäisiin kukkiviin kasveihin, mutta kun se pääsee kukkaan, mehiläiset käyvät siinä mielellään. Joskus voikukasta voidaan saada hunajaakin. Kuva: Tarja Ollikka

Mehiläisterapiaa ihmisille

26. märts 2018 - 9:41
Viikko sitten Mikkelissä järjestettiin Suomen ensimmäinen apiterapiaseminaari. Mitä se on, kummasteli avomieheni. Eikä ihme, apiterapiaa eivät Suomessa tunne juuri muut kuin mehiläishoitajat.

Siitepölyjuomassa on vastapuristettua sitruunamehua, siitepölyä ja vettä.
Apiterapialla tarkoitetaan mehiläistuotteiden käyttämistä terveyden hoitoon. Hunaja, siitepöly, perga, propolis ja mehiläismyrkky kuuluvat joissain maissa hyväksyttyihin tapoihin parantaa hyvinvointia tai jopa lääkitä sairauksia. Meidän kouluttajamme tuli Romaniasta, ja apiterapia onkin tunnettua erityisesti Itä-Euroopassa, osassa Etelä-Amerikkaa sekä Kiinassa ja Japanissa.
Tosin Suomessakin jotkut harjoittavat apiterapiaa tietämättä tätä hienoa termiä: hunajan nauttiminen yskän lievitykseen tai laittaminen palovammaan on nimittäin apiterapiaa. Seminaarissa opiskelimme esimerkiksi, mitä mehiläisten keräämä siitepöly sisältää ja miten se vaikuttaa kehoon. Sehän on suurelta osin eri tavaraa kuin allergiaa aiheuttava siitepöly, jota tuuli levittää. Mehiläiset keräävät nimittäin raskasta ja ravinteikasta siitepölyä, mutta toki turkkiin saattaa tarttua myös tuulen tuomaa pölyä.
Siitepölystä ihminenkin saa proteiineja, vitamiineja ja entsyymejä, ja apiterapiassa sitä pidetään piristävänä ja energiaa lisäävänä tuotteena. Siitepölyä voi lisätä esimerkiksi itse puristamaansa hedelmä- tai vihannesmehuun. Sen maku on ihan hyvä, joten voi puhua jopa tämän juoman nauttimisesta.
Pergaa voi nauttia sellaisenaan.
Perga eli siitepölystä maitohappokäymisen avulla valmistettu mehiläisleipä on vielä parempaa, mutta myös arvokkaampaa ainetta. Siinä on siitepölyn hyvät aineet paremmin sulavassa ja kompaktissa muodossa. Seminaarissa kuultiin, että moni hoitaa pergalla myös unettomuutta. Omasta mielestäni se ei ole maultaan siitepölyn veroista, joten sitä syön itse kuin lääkettä – vettä päälle.
Propolis on mehiläisten valmistamaa antibakteerista kittivahaa, jonka avulla ne tilkitsevät pesäänsä ja pitävät taudinaiheuttajat loitolla. Sitä voi ihminen hyödyntää uutteena esimerkiksi haavojen tai hengitystieongelmien hoidossa. Helpoiten propolista voi nauttia sekoittamalla sen pieneen määrään hunajaa. Muuten alkoholiin uutettu propolis on aika jyrkkää kamaa.
Jyrkintä apiterapiatavaraa on kuitenkin mehiläismyrkky. Sen tietävät varsinkin kaikki ne, joita mehiläinen on joskus tuikannut. Minä voin piikin tehoa vain arvailla. Verenkiertoa elvyttävä myrkkyvoide antaa kyytiä vaikkapa selluliitille. Sisäisesti myrkkyä voidaan määrätä esimerkiksi reuman hoitoon, sillä myrkky stimuloi kehon kortisolin tuotantoa.
Tämä laite höyrystää propolista ja tuo huoneeseen mehiläispesän tuoksua. Tarkoitus on tehdä hyvää hengitysteille.
Hauska uutuus apiterapiapiireissä ovat mehiläishuoneet, joissa on siis mehiläispesiä – lentoaukko ulospäin, jotta mehiläiset eivät jää huoneeseen surisemaan ja voivat tulla ja mennä mielensä mukaan. Näiden pesien päälle voi stressaantunut ihminen asettua makailemaan, kuuntelemaan rauhoittavaa surinaa ja nauttimaan propoliksen, vahan ja muiden pesän tuotteiden tuoksusta. Toimii varmasti ainakin niille, joilla ei ole pistiäispelkoa.


Vaiva(ama)ttomat sämpylät

9. märts 2018 - 18:01
Loppui viime viikonloppuna leipä iltasella. Väsytti, ja vitsit tuntuivat muutenkin olevan vähissä. Hiivaa oli kaapissa, mutta ajattelin, etten jaksa aamusella alustaa eivätkä tenavat odottaa taikinan nousemista. Uupuneena arvelin, että joku on tämänkin pulman jossain jo ratkaissut, ja niin katosin hetkeksi nettiin. Sieltä löytyivät jääkaappisämpylät eli yön yli -sämpylät.

Sämpylät olivat illan helpotus ja aamun ilo. Ei alustamista, ei pyörittelyä, vain rapeaa kuorta, pehmeää sisusta ja hyvää tuoksua. Lähimmäisten huomioimista vaiva(ama)tta. No, ihan pari söin kyllä itsekin.


Yön yli -sämpylät
7,5 dl vettä
25g tuorehiivaa tai pussi kuivahiivaa
1 rkl suolaa
2 rkl hunajaa
1,5 dl ruisjauhoja
1,5 dl kaurahiutaleita
noin 10 dl sämpylä- tai vehnäjauhoja

Liuota hiiva, suola ja hunaja kädenlämpöiseen veteen. Lisää jauhoja vähitellen ja sekoita voimakkaasti, vaivata ei tarvitse. Taikina saa jäädä puuromaiseksi, siitä ei kannata tehdä kovin tankeaa, ettei sämpylöistä tule kovia.

Laita taikina jääkaappiin kelmun alle yöksi. Nosta aamulla isolla lusikalla sämpylän kokoisia taikinapaloja pellille leivinpaperin päälle. Sämpylöiden päälle voi ripottaa hiukan seesamin- tai pellavansiemeniä tai vehnäjauhoja.

Paista 225-asteisessa uunissa puolisen tuntia.

Valmista nautittavaksi!

Saman tyylinen ohje löytyy monesta paikasta, mutta harvassa on hunajaa. Itse taas en tee juuri koskaan sämpylöitä tai leipää ilman hunajaa. Hunajalla lopputulos on nimittäin parempi.

Lohduksi, leivontaan, teehen – hunaja tarkoituksen mukaan

8. veebruar 2018 - 16:00
Saimme postia: ”Hei, sain hunajaa, joka on tumman ruskeaa, melkein mustan kahvin väristä. - - Tuoksuu ja maistuu hunajalta. Massassa on sokerikiteen kokoisia partikkeleita. Onko se lisättyä sokeria? Mistä erityisen tumma väri johtuu? En tiedä, mistä kasveista pikku lentäjät ovat sen keränneet.”

Kysyjä on oikeilla jäljillä, hunajan väriin – samoin kuin tuoksuun, makuun ja kiteytymiseen – vaikuttavat mesikasvit, joista mehiläiset meden ovat hakeneet. Useimmiten suomalainen hunaja on peräisin monesta kasvista, kuten villivadelmasta, maitohorsmasta, rypsistä, rapsista ja apiloista. Muitakin hyviä mesikasveja toki on, ja riippuu mehiläispesän ympäristöstä, mistä hunaja syntyy.

Kanervaa, tattaria tai mesikastetta
Kuva: Anna Autio
Tuo oikein tumma hunaja saattaisi olla peräisin kanervasta tai tattarista tai se voi olla tehty kirvojen erittämästä mesikasteesta – sitäkin mehiläiset keräävät hunajan valmistusaineeksi. Kanervahunajassa olisi oma voimakas tuoksunsa ja marmeladimainen rakenne. Se hyytyy usein jo mehiläispesän kennoihin, joten kaikille tarhaajille ei ole riemuvoitto, kun sitä pesää tulee. Toisaalta se on aivan huikean hyvää!

Tattarihunajan tuoksua kuvaillaan joskus lantalan tuoksuksi. Oikein käsitelty tattarihunajakin on silti huipputuote, joka jakaa kuluttajat muita hunajia voimakkaammin tykkääjiin ja välttäjiin. Kannattaa kokeilla.

Asiantuntijamme arveli, että kysyjän hunaja voisi olla mesikastehunajaa eli metsähunajaa. Karkeatkaan kiteet hunajassa eivät ole sokeria vaan hunajan normaalia kiteytymistä. Lähes kaikki hunajat kiteytyvät ajan kuluessa. Toiset hitaasti, toiset lähestulkoon heti. Kiderakenteet vaihtelevat kasvialkuperän ja tuottajan käsittelyn mukaan. Tuoretta hunajaa tasaisesti sekoittamalla, vaivaamalla, hunaja saadaan pysymään pitkään notkeana. Lisäämällä hienoksi kiteytynyttä hunajaa uuden hunajan joukkoon voidaan saada suorastaan voimaisen pehmeää hunajaa.

Suomessa ei ole vallalla perinnettä siirtää mehiläispesiä eri kasvien kukinnan perässä paikasta toiseen, kuten vaikkapa Keski-Euroopassa. Jotkut tarhaajat kuitenkin tekevät sitä, ja lopputuloksena on lajihunajaa, jossa suurin osa medestä on kerätty tietystä kasvista. Näin syntyy esimerkiksi monena vuonna Suomen parhaaksi hunajaksi valittu puolukkahunaja, jolla on ihana karamellimainen jälkimaku. Samoin upea hillasuonhunaja tai rakenteeltaan geelimäinen voikukkahunaja.

Yksi maistuu puurossa, toinen parantaa pahan mielen 
Erilaisia hunajia voi käyttää myös eri tarkoituksiin. Itse olen mykkäkoulun ja myrskyn uhalla kieltänyt koskemasta voikukkahunajaani. Se on lohtuhunajaa, herkku, jota otan lusikallisen, kun maailma murjoo. Samaan tarkoitukseen sitä saavat toki käyttää muutkin perheenjäsenet. Juokseva kaupunkihunajani on varmaan ainakin isolta osin lehmushunajaa. Sitä laitetaan vohvelien, lettujen tai vaikkapa paahtoleivän päälle. Kun joskus hunaja sattuu kiteytymään nopeasti, lisään sitä kuumiin juomiin tai taltutan sillä tulehdusta kurkussa. Leipomiseen tai puuroon käytän pehmeää monikukkahunajaa, perushunajaa, jossa lapsuuden hunajan maku.

Raimon hunaja tulee Euran Paneliasta ja myydään nallepurkissa.
 Ja jokin taika siinä lapsuudenmakuisessa hunajassa on. Kun esittelen lapsilleni lajihunajien hienoja aromeja, he maistavat tyytyväisinä ja kysyvät sitten: ”Saisinko nyt jälkiruuaksi sitä Raimon hunajaa.” Paassillan Raimon ihan tavallinen hunaja onkin aivan erityistä hunajaa.

Noin kello seitsemän tee

22. jaanuar 2018 - 17:27
Emme valitettavasti perheessäni juo juuri koskaan kello viiden teetä, vaikka se näyttää niin vastustamattomalta vanhoissa englantilaisissa tv-sarjoissa. Usein astun tuolloin vasta työpaikan ovesta ulos tammikuun viimaan ja pimeyteen.

Sen sijaan tee maistuu iltapalalla. Ja tämän noin kello seitsemän tai kahdeksan teen kanssa maistuvat talvi-iltaisin aivan erityisen ihanalta skonssit eli skotlantilaiset teeleivät lisukkeineen.

Skonssien tekemiseen ei hukkaannu paljon aikaa tai vaivaa, mutta lämpimäiset tuoksuvat ja maistuvat herkulliselta. Lämpiminä skonssit kannattaakin syödä, eikä missään tapauksessa seisottaa niitä seuraavaan päivään. Skonsseja siis leivotaan napakka annos ja syödään saman tien – eikä niitä kyllä koskaan ole huomisen muistoksi jäänytkään.

Useimmissa skonssiohjeissa on makeuttajana sokeria, mutta hunaja sopii taikinaan minusta paremmin. Skonssit kohotetaan yleensä osin leivinjauheella ja osin soodalla, joka vaatii toimiakseen taikinalta happamuutta. Taikinan nesteenä voikin käyttää piimää tai jopa jogurttia. Hunaja toimii soodan kanssa hyvin ja tuo taikinaan lisää mehevyyttä.

Skonssien kanssa tarjoillaan tilanteen ja syöjien mieltymyksien mukaan esimerkiksi voita, hunajaa, hilloa tai hapankermaa. Ja tietenkin teetä.



Hunajaskonssit (noin 6 kpl)
4 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl soodaa
1 tl suolaa
1,5 rkl pehmeää hunajaa
50–75 grammaa voita tai margariinia
2 dl nestettä: maitoa, piimää tai kauramaitoa

Sekoita kuivat aineet keskenään. Nypi joukkoon pehminnyt voi. Lisää taikinaan hunaja ja neste nopeasti sekoittaen.

Ripottele pöydälle runsaasti jauhoja, kaada taikina päälle ja lisää hiukan jauhoja taikinan pintaan. Taputtele sitten taikina parin sentin paksuiseksi levyksi. Taikina on löysää, älä hätkähdä. Kun alla on riittävästi jauhoja, leipäset irtoavat kyllä alustasta.

Ota pyöreällä muotilla tai vaikkapa juomalasilla taikinasta leipäsiä ja nosta ne leivinpaperille. Paista 200 asteessa vaaleanruskeiksi.

Tarjoa heti teen ja hunajan, voin tai vaikkapa hillon kera.

Herkullista joulua!

22. detsember 2017 - 16:47
Sain leipoa pipareita jo lokakuussa. Ja täytyy sanoa, että se on hyvä aika leipoa pipareita. Ei ole kiire, eikä mistään tulvi vielä muita jouluherkkuja. Mutta syy piparien leipomiseen oli, että teimme Suomen Mehiläishoitajain Liitolle pienen jouluesitteen, joka sisältää hunajalla höystettyjä jouluisia ruokia sekä hiukan tietoa hunajasta ja mehiläisvahasta.

Ennen joulun viimeistä kauppareissua ja pyhiä jaan teille muutaman vihkoseen painetun suosikkireseptini, joita itse aion valmistaa: pakkasjuoman ja hunajajuurekset.

Laitan mukaan ohjeen myös jälkiruokaan, suklaavanukkaaseen, jota ajattelin joulunaikaan kokeilla. Suklaavanukkaan ohje on uudehkosta Kaiketon-keittokirjasta, ja se osui silmiini, kun etsin maidotonta, suklaista jälkiruokaa. Tämä kaiketon herkku ei kuitenkaan ollut ilokseni hunajaton.

Herkullista joulua!
 

Pakkasjuoma
Kuva: Anna Autio

1 dl punaviiniä
0,5 dl vahvaa mustaherukkamehua

2 rkl hunajaa
1,5 dl kuumaa vettä

Sekoita aineet keskenään ja tarjoa kuumana manteleiden ja rusinoiden kera. Halutessasi voit lisätä juomaan jouluisia mausteita.







Hunajajuurekset uunissa
Kuva: Anna Autio

Kasviksia, kuten porkkanaa, punajuurta, palsternakkaa, fenkolia ja sipulia
hunajaa
öljyä
suolaa, mustaapippuria, yrttejä

Kuori kasvikset ja paloittele reiluiksi paloiksi. Laita palat voideltuun uunivuokaan, mausta suolalla, mustapippurilla ja vaikkapa rosmariinilla tai timjamilla. Lorauta päälle öljyä ja runsaasti hunajaa. Hauduta kypsäksi noin 180-asteisessa uunissa. Valele paiston aikana tarvittaessa öljyllä.

Myös joulun kasvislaatikot voi maustaa ruokalusikallisella hunajaa. Hunaja antaa laatikoille myös kauniin paistovärin.


Suklaavanukas (ohje kahdelle)
2 avokadoa
puolikas banaani
100 g maidotonta, sulatettua suklaata
½ dl juoksevaa hunajaa
hieman vaniljajauhetta

Kuori avokadot ja poista kivet. Pilko avokadot ja kuorittu banaani. Sekoita kaikki aineet sauvasekoittimella tai tehosekoittimella tasaiseksi. Jäähdytä jääkaapissa.



Makeita jouluostoksia

19. detsember 2017 - 17:48
Joulu tulee, on juuri oikea aika ostaa hunajaa.

Hunaja on nimittäin hyvä lahja. Se ei ole väärää kokoa, ei vie paljon tilaa, ei edellytä saajalta aikaa, aktiivisuutta tai edes kotoa poistumista, ei maksa kohtuuttomasti, ei jää vuosiksi kaappiin eikä vie luonnon resursseja saati saastuta. Päinvastoin: pölyttäjinä mehiläiset tekevät luonnolle ja ihmisille hyvää.

Hunaja on mainio lahja myös siksi, että hunajia on moneen makuun – kuin oluita tai viinejä. Hunajan makuun vaikuttavat ennen kaikkea ympäröivät mesikasvit. Mutta mehiläistarhaajankaan työnjälki ei ole suinkaan merkityksetön. Tarhapaikan ohella mehiläishoitaja voi vaikuttaa hunajan rakenteeseen: kiteytyykö hunaja nopeasti vai säilyykö se kauan notkeana. Hunajasta voidaan myös tehdä erilaisia valmisteita lisäämällä hunajaan vaikkapa sitruunaa, tyrniä tai salmiakkia.

Hunajien moninaisuuden havaitsi hyvin konkreettisesti Suomen paras hunaja -kilpailussa marraskuussa. Kilpailuun ilmoitettiin 89 hunajaa. Hunajia oli väriltään lähes läpinäkyvästä valkean, keltaisen, oranssin ja punaisen kautta hyvin tummaan ja rakenteeltaan aivan juoksevasta lähes kovaksi kiteytyneeseen. Voittajaksi selvisi puolukkakankaalla tuotettu juokseva hunaja, mutta kaikilla loppukilpailuun päässeillä oli omat kannattajansa.

Suomen paras hunaja -kilpailun jälkeen toiseksi paras paikka maistella hunajia ovat markkinat. Tarhaajan tavatessaan ja hunajan valitessaan saa kaupan päälle tarinan: missä juuri tämä hunaja on syntynyt, millaisista kasveista mesi siihen on kerätty ja mitkä ovat sen ominaispiirteet.

Tuomaan Markkinoilla Helsingin Senaatintorilla riittää hunajan ystäville maisteltavaa.

Mehiläisten valmistamista tuotteista saa muitakin mainioita lahjoja. Mehiläisen pesäkennostojaan varten valmistamasta mehiläisvahasta valmistetaan kynttilöitä, jotka ovat ekologisia ja palavat tasaisemmin ja savuttomammin kuin monet muut kynttilät. Vahasta valmistetaan myös saippuaa, voiteita ja muuta kosmetiikkaa.

Vanhan ylioppilastalon joulutorilla myydään myös enkelikelloon, joulukuuseen ja porokynttelikköön sopivia mehiläisvahakynttilöitä.
Vähemmän tunnettuja mehiläispesän tuotteita ovat siitepöly, perga ja propolis. Niillä voisi lahjoa vaikkapa terveyttään vaalivaa ystävää tai ennakkoluulotonta kokeilijaa. Perga on maitohappokäynyttä siitepölyä. Sitä ja siitepölypalleroita voi nauttia lisäravinteen tapaan teelusikallisen tai pari päivässä. Propolis puolestaan on antibakteerisia aineita sisältävää kittivahaa, jolla mehiläiset tiivistävät pesäänsä ja suojaavat sitä taudinaiheuttajilta. Siksi propolistippoja voi vaikkapa kurlata tulehtuneessa nielussa.

Kotimaisen hunajan sato oli tänä vuonna hiukan keskinkertaista heikompi. Siksikin juuri nyt on oikea aika ostaa kotimaista hunajaa – keväällä hunaja saattaa olla monelta tarhaajalta jo loppu.

Parvekeomenat säilöön

10. november 2017 - 10:08
Omenavuosi ei tainnut kotipuutarhoissa olla kovin kummoinen, mutta niin vain meillekin silti lahjoitettiin ilahduttavan iso pahvilaatikollinen omenoita. Ne päätyivät säilöön parvekkeelle, mistä niitä on herkuteltu kymmenen omenan päivävauhtia. Nyt parhaat alkaa kuitenkin olla syöty ja on aika ottaa loput muulla tapaa hyötykäyttöön

Osan omenoista soseutan ja pakastan soseen pienissä erissä. Hunaja sopii omenasoseen makeuttamiseen ja maustamiseen mainiosti. Osan omenista kuivaan, ja siihenkin käytän mausteeksi hunajaa. Laitan omat jatkojalostusohjeeni tähän alle, jos jollain muullakin sattuu vielä olemaan parvekeomenia.


Omenasose
Taikinakulhollinen omenoita
2,5 dl vettä
0,5–1 dl hunajaa
Hiukan vaniljasokeria tai kanelia
Tilkka sitruunamehua, mikäli omenat ovat hapottomia

Itse valmistan soseen siten, että kuorin omenat ennen pilkkomista. Työlästä, kieltämättä, mutta hyvää radio-ohjelmaa kuunnellessa sujuu mukavasti. Jos perheessä ei ole sihtisuita ja käytössä on kunnon soseutin, kuorimisen voi jättää väliin.
    Reilun kokoiset omenanpalat kiehautetaan vähässä vedessä, jolloin ne pehmiävät. Kannattaa pyöritellä omenalohkoja kattilassa, jotta kaikki kypsyvät nopeasti. Itse kaadan tämän jälkeen keitinveden mukiin ja juoda hörppään pois, sillä keitinvesi vie minusta turhaan soseesta makua.
    Pehmenneet omenat soseutetaan ja sose makeutetaan hunajalla ja maustetaan syöjien toiveiden mukaan vaikkapa vaniljasokerilla, kanelilla tai sitruunamehulla.



















Kuivatut omenat
Omenia
3 rkl sitruunamehua
3 rkl hunajaa
2 dl vettä

Kaada astiaan hiukan vettä, sitruunamehua ja pari lusikallista hunajaa. Poista omenaporalla omenoista kodat. Mikäli et omista omenaporaa, leikkaa omenat vain siivuiksi ja napauta siemenet pois.
   Kasta siivut heti sitruuna-hunajamehuun tai jätä ne vaikkapa hetkeksi maustumaan siihen. Sitruunan pitäisi estää omenaa tummumasta, mutta minun omenani eivät kyllä sitä hevin usko. Itse käytän sitruuna-hunajamehua enemmänkin mausteena.
   Kuivaa omenat joko kuivurissa tai uunissa 50 asteessa. Omenat voi laittaa uuniin suoraan ritilälle ja uuninluukun pikkulusikan avulla hiukan raolleen, jotta kosteus pääsee uunista ulos. Omenat ovat valmiita, kun ne ovat nahkeansitkeitä. Minun omenoillani siihen meni kolmisen tuntia.
   Olen kuivannut omenoita myös pujottamalla siivuja ompelulankaan ja lasten helmiä tasaisin välein niiden välille, jotta siivut eivät liimaudu yhteen. Omenalangan olen ripustanut keittiön verhotankoon (pyyhkäistyäni ensin tangosta pölyt). Ikkunalla omenat kuivuivat neljässä päivässä.
   
Säilytä kuivattuja omenoita ilmavasti esimerkiksi paperipusseissa tai kannellisissa lasipurkeissa. Kuivatut omenat ovat hauska tuliainen tai vaikkapa joululahja. Ilahtuisin!

Hyvää kannattaa odottaa

2. november 2017 - 11:45

Vain yli 1-vuotiaille. Tuosta lauseesta tuli hunajapurkkien pakollinen pakkausmerkintä kymmenisen vuotta sitten. Tuolloin selvisi, että suomalainen hunaja saattaa sisältää Clostridium botulinum -bakteerin itiöitä. Niitä tavataan yleisesti ympäristössä, esimerkiksi maaperässä, vesistöjen pohjalietteessä ja pölyssä. Itiöitä saattaakin löytyä vaikkapa kaloista, yrteistä ja vihanneksista.

Itiöt eivät ole vaaraksi terveille aikuisille eivätkä lapsille, joiden suoliston bakteerikasvusto on jo kehittynyt. Sen sijaan vauvojen suolistossa itiöt saattavat kehittyä eläviksi bakteereiksi ja aiheuttaa tietynlaisen ruokamyrkytyksen, imeväisbotulismin. Istukan tai äidinmaidon kautta itiöt eivät siirry, joten odottava tai imettävä äiti voi nauttia hunajasta hyvillä mielin.

C. botulinum -bakteerin itiöt tuhoutuvat, kun ruokaa kypsennetään 120 asteessa neljän minuutin ajan, ja riski sairastua pienenee huomattavasti, kun ruokaa kuumennetaan vähintään 80 asteessa 10 minuuttia. Riittävästi kypsennettyä ruokaa, kuten vaikkapa sämpylöitä tai hunajalla maustettua uunikalaa, voikin tarjota myös alle yksivuotiaalle. Valitettavasti itiöitä ei ole mahdollista hävittää ennen hunajan pakkaamista. Tarvittava kuumennus muuttaisi hunajan rakennetta ja heikentäisi merkittävästi sen laatua. Samalla siis menetettäisiin hunajan hyvät ominaisuudet.

Suomessa hunaja ei ole aiheuttanut botulismia, ja ylipäätään tautiin sairastuminen on erittäin harvinaista. Viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana näin on käynyt Eviran mukaan Suomessa kolmesti. Tartunnat on jäljitetty liian lämpimässä säilytettyyn, vakuumipakattuun savukalaan ja mätiin sekä oliivisäilykkeisiin. Monet muut ruoka-aineet ovatkin botulismin kannalta riskialttiimpia kuin hunaja.

C. botulinumin itiöt päätyvät hunajaan yleensä maaperästä mehiläisiin tarttuvan pölyn mukana. Eniten itiöitä on löydetty hunajista, jotka on tuotettu hyvin pölyisillä alueilla, kuten tietyissä osissa Etelä-Amerikkaa ja Yhdysvaltain lounaisosissa. Suomessa itiöitä on löydetty vain harvoista hunajista ja varsin vähäisiä määriä.

Mehiläispesissä itiöt kertyvät kennoja peittävään vahaan. Itiöistä osa häviääkin vuosittain samalla, kun pesien vahakakkuja sulatetaan ja valetaan uudelleen. Itiöiden määrää vähentää myös linkoomon puhtaus ja muu hygienia, jolla vähennetään tiloihin kulkeutuvaa pölyä. Isoja määriä hunajaa tuottavilla mehiläistarhaajilla onkin tarkat säädökset linkoomotilojen hygieniasta.

Koska C. botulinumin itiöitä on Suomen maaperässä yleisesti, millään varotoimilla ei ole mahdollista tuottaa varmasti täysin itiötöntä hunajaa. Siksi ihanasta hunajasta saa nauttia vasta yksivuotiaana. Mutta hyväähän kannattaa odottaa.

Kuva: Tarja Ollikka

Presidenttien hunajantuottajat

28. september 2017 - 13:10
Viron presidenttiä Kersti Kaljulaidiapisti syyskuun alussa mehiläinen. Eikä mikä tahansa pörriäinen, vaan presidentin kanslian ruusutarhan asukki, joka ei tykännyt, kun presidentti korjasi hunajasatoa parempaan talteen.

Mehiläiset ovat asustaneet Viron presidentin kanslian ruusutarhassa kesäkuun lopulta asti. Mettä kolmen pesän asukeille on tarjolla läheisessä Kadriorgin puistossa. Presidentti Kaljulaid ei toki ole mehiläisten hyvinvoinnista vastuussa, vaikka onkin ollut niistä kiitettävän kiinnostunut. Mehiläisiä hoitaa Viron mehiläishoitajien yhdistys Eesti Mesinike Liit, jonka kanssa presidentti myös jakaa hunajasadon. Osan hunajasta presidentti voi nimittäin antaa virallisina lahjoina vierailuillaan.

Kultarannan mehiläispesät sulautuvat hyvin maisemaan. Kuva: Tuula Lehtonen


Harva tietää, että Suomen tasavallan presidentin tiluksillakin on mehiläisiä. Presidentin kesäasunnolla Naantalin Kultarannassa on tarhattu mehiläisiä jo yli kaksitoista vuotta. Mehiläistarhaaja Aimo Nurmisen pohjolan tummaa rotua edustavat mehiläisyhteiskunnat pölyttävät Kultarannan laajaa puistoaluetta ja hyötypuutarhaa. Myös Kultarannan hunajaa voivat onnekkaat saada lahjana presidentiltä.

Viron presidentti Kersti Kaljulaid on jakanut ruusutarhan mehiläisistä useamman videon Facebook-kanavallaan ja samalla korostanut pölyttäjien tärkeyttä elinympäristöllemme. Myös Suomen presidentin puoliso Jenni Haukio on käynyt tutustumassa Kultarannan mehiläispesiin ja ottanut mehiläiset puheeksi mediassa. Se on mainio asia. Pienet, mutta luonnon ja viljelykasvien kannalta hyvin tarpeelliset mehiläiset tarvitsevat arvovaltaisia tukijoita.

Viron presidentin kanslian mehiläisten lentoa voi seurata täältä. Kersti Kaljulaidin Facebook-tililtä löytyy lisäksi linkki Ruusutarhassa kuvattuun hunajankorjuuvideoon.

Kevään kukat jo mielessä - istuta kukkasipuleita itsellesi ja pölyttäjille

14. september 2017 - 11:00


Kevättähdet tarjoavat keväällä mettä ja siitepölyä pölyttäjille.
Kevään aikaiset kukkijat, sipulikukat, ovat tärkeitä meidän ihmisten mielialalle. Ensimmäisten kukkien noustessa esiin pitkän talven jälkeen, herää taas usko siihen, että kevät ja kesä tulevat taas. Kevään sipulikukkien merkitys on myös pölyttäjille todella suuri: kukkasipulien joukossa on paljon hyviä mesikasveja mehiläisille ja muille pölyttäjille.

Tuoreimmassa Kotipuutarha –lehdessä oli toimittaja ja Hyötykasviyhdistyksen tiedottaja Outi Tynyksen haastattelu ja vinkit pölyttäjille maistuviin kukkaistutuksiin. Juttu kertoo, kuinka Tynyksen oma piha tarjoaa pölyttäjille runsaan ruokailun kukkamatolla. Tässä lehden vinkit, kuinka omalle pihalle saa paljon sekä pölyttäjiä että aikaisia kukkijoita ilahduttamaan silmää:
  • Idänsinililja houkuttelee hyönteisiä mesiherkkujen ääreen hunajaisella tuoksullaan. Kasvi leviää tehokkaasta, joten hyönteiset saavat siitä myötä runsaasti ravintoa.
  • Moni aikainen ja pieni kukkija on tärkeä pölyttäjille. Helmililja hyvä medenantaja, mutta toisin kuin idänsinililja, se leviää hillitysti.
  • Kevättähdet maistuvat hyötyhyönteisille ja ne myös kylväytyvät ahkerasti.
  • Siitepöly on keväällä pölyttäjille tärkeää. Kevättähdet ja krookukset ovat tärkeitä siitepölyn lähteitä. Krookusta eli sahramia löytyy useita lajeja- ja lajikkeita. Krookuksia voi kylvää sinne tänne ja ne jatkavat tehokkaasti lisääntymistä jakautumalla.
  • Tynys myös suosittelee kokeilemaan pystykiurunkannusta. Kasvi on Etelä-Suomessa luonnonvarainen. Se kukkii usein jo huhtikuussa ja esimerkiksi kimalaiset nauttivat siitä.
Helposti leviävät kasvit ovat pölyttäjille hyväksi, koska ne saavat siten helposti paljon ravintoa samasta paikasta. Jos kasvi ei vielä ole levinnyt tai on hidas leviämään, kannattaa istuttaa suurempi ryhmä tiettyä sipulia, jolloin kukista muodostuu kaunis ja mehiläisille käyttökelpoinen alue. 


Hyviä paikkoja istuttaa kukkasipuleita ovat lehtipensaiden tai puiden alustat, kukkapenkit ja hoidetut niittyalueet, jotka ovat keväällä valoisia ja kesällä varjoisia. Jos sipulikasvien haluaa jatkavan elinvoimaisina eloaan myös seuraavana vuonna ja lisääntyvän, niiden lehtien pitää saada rauhassa kuihtua ja siementen kehittyä. Niinpä paikka jossa nurmikko leikataan heti kesän alussa ei ole hyvä paikka sipulikasveille.

maalis-huhtikuussa kukkivia:
Lumikello
Posliinihyasintti
Sinililja
Kevättähti
 
huhtikuussa kukkivia:
Helmililja
Krookukset
Käenrieskat
Aikaiset tulppaani- ja narsissilajikkeet
 
toukokuussa kukkivia:
Suurin osa tulppaaneista ja narsisseista
Pikarililjat
 
kesäkuussa kukkivia:
Jotkin myöhäiset tulppaani-  ja narsissilajikkeet
Erilaiset laukat